Lohestusta parhaimmillaan

Alkuviikosta Savikon Ari piipahti kylässä. Kalantutkimukseen liittyvän työnsä ja Suomen Kalakirjaston pyörittämisen ohessa Ari ehtii käydä myös itse kalassa. Aina hyväntuulinen kalamies on oivaltanut kalastuksen syvimmän olemuksen. Arjen kiireet jäävät taka-alalle, kun luonnossa oleminen vie mukanaan. Harjusspesialistin käsissä kahdenkäden lohivapakin totteli nöyrästi Nuoraskarin kupeessa.

Ari "juttelee" perholle 

Arin perhorasia on taideteos sekä ulkoa että sisältä

Mökin hankkimisesta lähtien olemme perehtyneet Utsjoen alueen historiaan. Välimaan vanha saamelaistila on käymisen arvoinen paikka. Vuosisatoja samalla paikalla ollut tila on aivan Tenon rantatörmällä hyvien lohiapajien ääressä. Vastikään entisöity tila rakennuksineen tarjoaa mahdollisuuden tutustua vanhaan saamelaiseen elämäntapaan ja rakennuskulttuuriin. Kesäisin Välimaan tilalla on asukkaita. Viikoittain vaihtuvat lammaspaimenet saavat nauttia kauniin ja perinteikkään pihapiirin tunnelmasta ja seurallisten lampaiden läsnäolosta.

Osa Välimaan rakennuksista

Tämä lammas oli erityisen seurallinen

Lomamme Utsjoella on loppusuoralla. Viikonloppuna oli aika soutaa mökkiimme liitetty kiinteistölupa ja lupakaupan sivuilta löysimme yhden palautuneen kiinteistöluvan jonka Helena sai lopulta onnekkaasti itselleen. Tämän kalastusluvan tulemme muistamaan vielä pitkään, sillä se oli Helenan ainoa venelupa koko kesänä. Koska säät ovat olleet poutaiset viime päivinä, lähdimme kalaan vasta eilen illalla, kymmenen jälkeen. Nousimme Kivikoskeen ja aloitimme soudun. Vitoslompolossa kalastanut vene nousi jokea ylös kohti Osmaa ja jäimme joelle ainoana veneenä. Soudimme parituntisen rupeaman aina Junttikarille saakka. Helena ajoi meidät turvallisesti takaisin Kivikosken lähtöpaikalle. Matkalla emme nähneet ketään ja sumu alkoi hiipiä joen ylle ohuina kiehkuroina. Yön hiljaisin ja hämärin hetki oli alkamassa.

Pariairokaksikkomme Nollamin rauhallisessa tunnelmassa

Joen ilme muuttuu sumun myötä

Söimme vielä eväät ja vaihdoimme kaksi viehettä vapoihin. Veneliikenteelle arka Kivikoski oli saanut rauhoittua tovin ja lähdimme soutamaan. Laskimme varsinaisen kosken sekä Kuninkaankiven viereisen jyrhämän ja lohista ei kuulunut merkkiäkään. Näkymä alavirtaan oli kuin satukirjasta. Ohuet sumukiehkurat hiipivät joen pintaa ja tavoittelivat ylöspäin hitaiden liekkien lailla. Alimman mökin kohdalla odotukset olivat korkealla. Vene valui hitaasti alaspäin ja ottipaikka tuntui harmillisesti valuvan ohi ilman tapahtumia. Silloin Suomen puoleinen reunavapa taipui ja jarrun ääni oli vastaus toiveisiin. 

"Tämä ei ole kovin suuri", olivat Helenan ensikommentit kun lohi ei rynnännyt kovinkaan pitkälle ensisäikähdyksissään. Hetken päästä lohi näytti jo voimaansa uituaan kohti Norjaa ja kävi myös pinnassa. "Tämä on iso lohi", kuului nyt vavan varresta. Lohi teki muutamia voimakkaita ryntäyksiä mutta ei lähtenyt pitkille uintiretkille. Helena nautti ison lohen väsytyksestä ja piti lohta tukevassa otteessa. Helena totesi väsytyksen kestäessä että hänen aikaisempi ennätys menee nyt uusiksi, ja reilusti. Annebaktin yläpuolella lohi suunnitteli menevänsä rauhalliseen rantapoukamaan, mutta palasi sitten pikavauhtia kiertämään venettämme joka laskeutui Vitoslompolon mietoon virtaan. 

Näimme lohen nyt pari kertaa läheltä kun se ui kohti venettämme. "Kojamo on ja paksu". Vitoslompolon alaosassa se tuli lähemmäs pintaa aivan veneen vieressä eikä arvannut että nostokoukussamme on melkoisen pitkä varsi. Samassa oli koukku kiinni lohessa ja leveä pyrstö heilui ilmassa. Kojamo oli hetkessä veneessä ja kalapappi antoi viimeiset terveiset salamannopeasti. 

Soudimme rantaan Alemman Vitosjoen alle ja ihastelimme sekä hämmästelimme veneessä makaavaa lohta. Vankka kojamo oli väristä päätellen ollut jo hetken joessa. Toiko alkuviikon sateiden aiheuttama vedennousu tämän kojamon paikalle jostain alempaa? Viime päivien huonojen saalisuutisten jälkeen pyynnin ajoitus oli varmasti yksi tärkeimmistä tekijöistä lopputuloksen kannalta. Uusi ottivaappu, joka oli syvällä lohen suussa, oli myös lohen mieleen. Vaapun väristä kiitokset menevät Jani Lehtoselle. Väylän värit toimivat myös Tenolla. 

Tämän lohen kanssa voi todeta että kun kaikki lohenkalastuksen osaset napsahtavat kohdilleen niin tulos voi olla näinkin hieno. Tämän lohen arvo nousee todella korkealle. Johkamiellin mökillä kojamon mitoiksi varmistettiin 114,5 cm ja 16,1 kg. 

Kiitos Teno!

Komea on kojamo

On sillä sitä pituuttakin

Ottivaapun väri on kuin tehty kojamoille