Peltoniemet omistivat aikanaan Johkamiellin mökkimme ja kymmenen vuoden tauon jälkeen Jukka-Pekka toi perheensä Tenon törmälle. Jos oli kalastuskärpänen puraissut aikoinaan Kalle-pappaa, niin samaa täytyy ehdottomasti sanoa myös J-P:n pojasta Veetistä. Veeti on nuoresta iästään huolimatta harvinaisen kiinnostunut kalastuksesta. Kalastuslehdet ja -katalogit luetaan kannesta kanteen ajatuksella ja suurella innolla. Kalastuskokemustakin on jo ehtinyt karttua melkoisesti. Monet komeat hauet pyydystäneelle Veetille oli matka Tenolle toiveiden täyttymys.
Ensi töiksemme matkasimme Varanginvuonolle merikalaan. Nessebyn kirkon lähistöllä ihailimme kauniin turkoosia ja kirkasta merivettä. Kauniissa säässä kalastaessamme saimme rannalle pienen turskan ja sein, jotka päästimme molemmat kasvamaan.
Maastoutunut Salla nauttii maisemista Nessebyn rantakallioilla
Värikkäät meritähdet
J-P ihailee meren puhtautta
Tiistaina Veeti pääsi mukaan lohensoutuveneeseen Tenolle. Lohet eivät olleet kiinnostuneita pyydöistämme, mutta onneksi Annebaktin harjukset innostuivat pienestä Red Tagista. Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta Veeti sai väsytellä elämänsä ensimmäiset harjukset ja vieläpä oikealla perhovavalla. Kookkaat harjukset antoivat kunnon vastuksen siiman päässä eivätkä päästäneet Veetiä helpolla. Mökiltä löytynyt Kalle-papan vanha ja muistorikas perhovapa keloineen lähti Veetin mukaan kotimatkalle Ouluun.
Veetin ihka ensimmäinen harjus oli näin komea
Päijäthämäläiset Sampo ja Väinö ovat veljeksiä. Kummipoikamme Väinö sai väsytellä viime kesänä metrisen tenolaislohen. Tämä mielessään hyppäsi pikkuveli Sampo lauantaina lohiveneen kyytiin suurin toivein. Pääsimme laskemaan Kivikosken aamuseitsemältä "paalupaikalta" sillä olimme ainoa paikalla oleva venekunta. Keli oli täydellinen. Pilvinen ja lämmin aamu huokui kosteutta. Sumupilviä roikkui joen töyräillä ja lähivaarojen rinteillä. Varsinaisen kosken ja Kuninkaankiven viereisen kuopan saimme soutaa rauhassa. Päästyämme alimman mökin kohdalle, taipui reunavapa tärpin merkiksi ja jarru aloitti mieluisan soittonsa. Seitsemänvuotias Sampo otti kalavavan hoitaakseen ja minä keräsin muut vavat tieltä. Lohi oli kuitenkin niin vahva että Sampo pyysi välillä väsytysapua, lohen teutaroidessa kauempana ylävirrassa.
Lohen syöksyt lyhenivät ja välimatkamme pieneni hetki hetkeltä. Kun olimme päässeet Vitosniemen kodan kohdalle, päätti nostokoukku lohen vastarinnan lopullisesti. Sampo ihasteli lohta silmät pyöreänä eikä ollut uskoa tapahtunutta todeksi. Veneessä makasi nyt lähes metrin lohi. Ajoimme takaisin Kivikosken lähtöpaikalle, olihan lohi tarttunut ensimmäisellä laskulla. Rantaan päästyämme saimme seuraksemme Anin ja Paulin jotka antoivat meille aamun ensimmäisen laskuvuoron, heidän odottaessa mökillänsä laskumme ajan. Pian Sampoa onniteltiin kuin ketä tahansa lohimiestä kädestä pitäen. Paulin digivaaka kertoi lohen painoksi 8,25 kg! Mökillämme Johkamiellissä lohi myös mitattiin. Pitkänhuiskea lohimamma oli 97,5 cm. Harva seitsemänvuotias on saanut tuollaista lohta koskaan.
Onnelliset lohimiehet
Ottivaapun väri oli MM Onnela
Kummipoika Väinö pääsi veneeseen tänään. Veljeksillä tuntui olevan onnenpäivät, sillä olimme tänäkin aamuna ensimmäisellä laskulla, kun vapa taipui kalan merkiksi. Vitoslompolon niskalta tarttunut titti ryntäsi tärpin jälkeen veneemme viereen ja lähes tarjoutui haavittavaksi alta aikayksikön. Innokkaasti hyppivä titti sukelsi pian haavin pussiin ja taas veneessä riemuittiin onnistumisesta. Titin viimeinen ateria oli tänäänkin Hollolan Uistin MM Onnela -väreissä.
Väinö ja mieluisa pikkulohi
Runsasluminen talvi näkyy vielä tuntureilla. Kun tasan kaksi vuotta sitten kävimme Helenan kanssa Rastigaisalla, oli suurtunturin rinteellä yksi lumilaikku. Tänä kesänä on toisin. Kesä on ollut viileä ja lunta on vielä monin paikoin.
Rastigaisalla on lunta vielä reilusti
Loppukesän aamut ovat upeita. Viileinä öinä sumukiehkurat täyttävät jokilaakson kun joen vesi on ilmaa lämpimämpää.
Aamu Kaavassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti