Viimeiset pari viikkoa ovat olleet haastavia lohenkalastuksen suhteen. Saaliit Tenolla ovat olleet vaatimattomia ja säätilatkin ovat olleet kalamiehiä koettelevia. Esimerkiksi viime tiistaiaamuna lumi peitti Kuoppilastunturin huipun. Muutama vuosi sitten sain paikalliselta majoitusyrittäjältä oivallisen neuvon, kun lohta ei pitkän hellejakson seurauksena alkanut kuulua. "Airoja pitää vain heilutella", totesi hän tyynen viileästi. Kuinka oikeassa hän olikaan. Joella vain täytyy jaksaa soutaa ja uskoa että tärppi lähestyy vääjäämättömästi joka aironvedolla.
Samanlaisessa tilanteessa olin itse menneellä viikolla. Juhannuslohien jälkeen tyhjien soutupäivien saldo näytti jo viittä kun se toivottu vihdoin tapahtui. Lauantaina yhden aikaan iltapäivällä, Kivikosken alapuolella, alimman mökin kohdalla kelan jarru aloitti hurjan laulun. Lohi ryntäsi ensi töikseen ylävirtaan kovalla vauhdilla reilut sata metriä. Spurtin aikana sain muut vavat turvallisesti pois vedestä ja ehdin jopa käynnistää veneessä olleen videokameran väsytyksen taltioimiseksi.
Lohen vahva veto ylävirtaan jatkui jatkumistaan. Mietin jo moottorin käynnistämistä, niin paljon oli Ambassadeurin siimasta jo ulkona. Suureksi helpotukseksi lohi kääntyi lopulta alavirtaan päin näyttävän pintakäynnin jälkeen. Vankkojen potkujen saattamina se suuntasi kohti Suomen rantaa ja päätyi lopulta aivan rannan tuntumaan. Vene edellä sekä lohi lähestyen perässä laskeuduimme alaspäin kohti Vitoslompoloa, missä soutamassa ollut valkolaitainen vene väisti asiaankuuluvasti väsytyksen tieltä. Sain lohen veneen lähelle ohitettuamme juuri Vitosniemen kodan. Lohi kiersi veneen ympäri pinnan tuntumassa ja silloin näin sen ensi kertaa kunnolla. Vaappuun oli tarttunut kirkas kojamo, joka oli vähintään yhtä utelias kuin minä näkemään, mitä sieltä siiman toisesta päästä löytyy.
Kojamo oli ilmeisesti tuhlannut voimiaan pitkässä alkurynnistyksessään, sillä se jäi kiertämään venettä lähietäisyydelle. Voimia oli kuitenkin jäljellä koviin "hakkauksiin", mutta syvällä suussa ollut vaappu pysyi kiusallisen tiukasti kiinni, vapautumisyrityksistä huolimatta. Näytelmän loppuhuipennus oli finaalia vailla. Ensimmäinen koukkausyritykseni jäi vajaaksi, mutta kun kojamo toisen kerran erehtyi aivan veneen lähelle, tarttui pitkävartinen koukku lopullisesti lohen paksuun niskaan.
Vesi pärskyi kun kojamo nousi veneen laitojen sisäpuolelle. Kalapapin aamenen jälkeen ajoin väsytystä seuranneen veneen viereen ja kävin näyttämässä veneeni pohjalla pötköttänyttä lohta. Molemmissa veneissä taidettiin jännittää väsytyksen lopputulosta yhtä paljon.
Arvioimme yhdessä lohen painon hieman alakanttiin sillä rannassa digivaaka ja mittaus kertoivat kojamon mitoiksi 16.020 kg ja 120 cm. Tämä oli suurin yksin saamani lohi koskaan.
Tätä oli toivottu pitkään
Ottivaappuna oli uusi testiväri
Koukkuleuat
Utsjoella voi tehdä paljon muutakin kuin kalastaa. Tänään olimme hienossa konsertissa Utsjoen kirkossa kun Heidi Pakarinen, Miikka Kallio ja Harri Lidsle esiintyivät Lappiin suuntautuneen kesäkiertueensa viimeisessä konsertissa. Ilahduttavan moni oli saapunut kanssamme nauttimaan hyvästä musiikista huippuammattilaisten esittäminä.
Musiikin voimaa
Soittoa suoraan sydämestä
Tämän viikon yksi tärkeä uutinen on se, että leppälinnun poikaset lähtivät tänään suureen maailmaan.
Miltä siellä pöntön ulkopuolella oikein on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti