Eilen kävimme katsomassa harvinaisen hienoa venettä. Vene, Amalia Charlotte, ei ole ihan mikä tahansa vene. Se rakennettiin Turussa v. 1941 ja päätyi monien vaiheiden jälkeen Jarkon omistukseen. Jarkko, pitkäaikainen työtoverini, on nyt saanut valmiiksi monivuotisen kunnostusprojektin joka alkoi kun hän siirtyi eläkepäiville viisi vuotta sitten. Eläkkeelle jäänti ei merkinnyt Jarkolle toimettomaksi ryhtymistä, päinvastoin. Ensitöikseen Jarkko aloitti veneenrakennusopinnot Loviisassa, Kuggomin Perinnekeskuksen Puuvenekoulussa. Opinnot tulivat tarpeeseen, sillä Amalia tarvitsi perusteellisen korjauksen, lähtien painavaa köiliä kannattelevan emäpuun uusimisesta. Jo venettä hankkiessaan Jarkko huomasi että tämä vene täytyy säilyttää tuleville sukupolville. Harvinainen yksilö edustaa aikakautensa korkeaa veneenrakennustaitoa kauniine yksityiskohtineen. Lisäksi tällä veneellä on historiallisia yhteyksiä Lahteen Relanderien ja Starckjohannien sukujen kautta.
Kunnostustyö oli vaativa urakka. Opintojen kautta saatu osaaminen ja korvaamattomat suhteet veneitä kunnostaviin alan mestareihin plus Jarkon määrätietoisuus veneen pelastamiseksi on nyt meidän kaikkien ihailtavana. Kunnostus on tehty suurella pieteetillä venettä ja sen historiaa kunnioittaen. Kuluneiden työtuntien määrä on ollut valtava ja taloudellisiakin uhrauksia on jouduttu tekemään melkoisesti, mutta lopputulos nostaa hymyn Jarkonkin kasvoille. Tällainen puusta tehty purjevene on kuin taideteos. Ei voi kuin ihailla vanhaa suomalaista veneenrakennustaitoa sen kaikkine tarkaan mietittyine yksityiskohtineen. Vesillelasku on parin viikon kuluttua ja käymme myöhemmin kurkkaamassa "vanhaa rouvaa" vielä Porvoossa kun se pääsee omaan laituriinsa. Vanha rouva Amalia Charlotte on yli kahdeksankymppisenä jälleen kuin nuori ja hehkeä tyttönen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti