Kummipoika Väinön perhe on Utsjoella jo kolmatta kertaa. Naapuriin, Kaavaan majoittunut perhe pitää raikkaasta ulkoilmasta ja avarista maisemista. Menneen viikon vallinnut viileä ja tuulinen sää muutti hieman perheen alkuperäisiä retkisuunnitelmia, mutta mukavaa tekemistä löytyi silti jokaiselle viikonpäivälle. Alkuviikosta kävelimme porukalla Kevon reittiä Silkeájalle, missä keitimme makoisat kahvit ja nautimme muutakin purtavaa. Tämän kesän ensimmäiset kypsät hillat löytyivät pitkosten kupeesta ja päätyivät löytäjiensä suihin.
Kauppareissulla Nuorgamiin piipahdimme samalla Skaidijärvellä, jonka rannalla Väinö, Sampo, Piia ja Ossi yöpyivät viime kesänä. Tuolloin rannan tuntumassa Isä-Ossin vieheestä karannut rautu uinee järvessä entistäkin vauraampana.
Viikolla perhe käväisi Inarissa, Siidassa. Vanhoihin rakennuksiin ja esineisiin sekä entisajan elämäntapaan oli mielenkiintoista tutustua. Paluumatkalla piti vielä käydä ihmettelemässä Karhunpesäkiveä. Ahtaan sisäänkäynnin jälkeen ihmetys oli suuri kun kivi olikin ontto. Sen sisus oli kuin suuri huone. Kaavan länsipuolella sijaitsevan Kuoppilastunturin huiputus oli pojille suuri elämys. Tutut seudut näyttivät huipulta kovin erilaisilta. Tunturin geokätkökin tuli löydettyä samalla.
Johkamiellin krokettiturnaus tarjosi jännitystä jokaiselle osallistujalle. Tilanteet vaihtelivat yllätyksellisesti ja krokkaukset toivat harmaita hiuksia itse kullekin. Epätasainen maasto toi krokettiin vielä lisää haastetta. Kunnon kisan tavoin sijoitukset ratkesivat vasta aivan loppuhetkillä.
Sampo ja Väinö ovat molemmat kunnostauneet lohimiehinä edellisien kesien reissuillansa. Tänä kesänä lohet saavat uida rauhassa ja harjukset joutuvat jännittämään niidenkin edestä. Todellista tiimityötä oli viimeisen illan harjustus kun Sampo väsytteli maltilla iltapalaksi päätyneen harjuksen ja Väinö haavisi sen mestarin ottein.
Elina ja Petu saapuivat myös Utsjoelle menneellä viikolla. Elinalla on ollut täällä työkiireitä mutta Petu ehti kanssamme pikku kalareissuille. Ensimmäisellä reissulla saimme neljä harjusta jotka pääsivät savustettuina ruokapöytään. Kalatta emme jääneet muillakaan reissuilla, sillä harjukset ovat olleet vähintään kohtuullisella syönnillä. Harjusten onneksi puuskaiset ja kovat tuulet ovat haitanneet kalastusta monina päivinä. Viikon erikoisin perhokala oli Nollamista saatu siika. Siiat tuntuvat karkaavan väsytettäessä harjuksia helpommin. Perhokin saisivat olla mahdollisimman pieniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti