Syksyn merkkejä

 

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa Vesijärvelle kalaan. Remontti vei edellisten viikkojen vapaa-ajan melko tehokkaasti ja nyt kun sauna pesuhuoneineen on valmis, on mukava käydä järvellä ruokatarpeiden hankkimiseksi. Kun Helena lähti käymään "isolla kirkolla" opiskelujen vuoksi, suunnistimme Katan kanssa Messilän satamaan. 

Kyllä veneessä on mukavaa

Perjantaina oli hieno kalastuskeli. Pieni tuulenvire ei haitannut vesillä olemista, päinvastoin. Sadekuuro ohitti meidät kaupungin puolelta ja selkämme takaa paistaneen auringon ansiosta näimme todella komean sateenkaaren. Ahvenet löytyivät tuttuakin tutummalta paikalta, muutaman minuutin ajomatkan päästä satamasta. Aluksi kuoreparvi uiskenteli välivedessä, mutta ahventen pakottamina parvi nousi pinnan tuntumaan mistä lokitkin saivat lopulta vatsansa täyteen. Sain pyydettyä muutaman päivän syömäkalat nopeasti ja tällä kalareissulla ei kannattanut viipyä yhtään pidempään. 

Tämän sateenkaaren värit erottuivat selkeinä

Hanhet valmistautuvat jo syksyn muuttomatkaan. Pienemmät parvet lensivät aivan järven pintaa hipoen, mikä kiinnosti Kataa toden teolla. Suuret parvet kaartelivat kaakattaen korkeammalla ja hakivat vielä oikeaa lentomuotoa, auraa. 

Hanhet ovat aloittaneet muuttovalmistelut

Verstaalla tähdätään jo ensi kesään. Vaappujen tekoprosessissa veistäminen vie suurimman ajan. Vaikka olen tehnyt vaappuja jo pitkään, kuluu yhden rungon valmistamiseen n. 25 minuuttia. Tällöin haaparimasta katkaistu, vuoltu ja sileäksi hiottu aihio on saanut sisäänsä runkolangan ja painotuksen. Vuolemisessa on jotain samaa kuin purjehtimisessa. Määränpää ei ole se ainoa tavoite vaan se miten siihen tai sinne päästään. Käsin vuoltuihin vaappurunkoihin tarttuu enemmän tekijänsä kädenjälkeä ja henkeä. Tähän uskon vahvasti. 

Puukolla tehdyt