Viikonloppuna saimme olla juhlimassa ystäviemme häitä Rovaniemellä. Ansku on kuulunut lähipiiriimme jo pitkään, Mikkokin jo muutaman vuoden. Heidät yhdistäneessä tarinassa on kohtia, joissa elämä ottaa sopivasti ohjat saattaakseen kaksi ihmistä yhteen. Häätilaisuudessa kuulimme heidän tarinansa useampana värikkäänä versiona eri ihmisten kertomina.
Anskun ja Mikon ensimmäinen yhteinen vaellus alkoi Tenon Tunturituvilta
Monien vaiheiden jälkeen Ansku ja Mikko olivat muuttaneet aivan toistensa naapurustoon. Aikaisemman yhteisen työhistorian ansiosta he moikkasivat toisiansa postilaatikolla tai muuten vaan törmätessä. Vähitellen yhteinen rytmi postinhakuun alkoi löytyä ja tikusta tehtiin asiaa jotta kunnon tutustuminen pääsi alkuun. Ulkoilmaihmisinä yhteisiä puheenaiheita alkoi löytyä tämän tästä. Ansku oli aiemmin ääneen todennut meille että "Mistähän sitä löytäisi kunnon kalamiehen elämänkumppaniksi?" Erävaatteissa viihtyvä Mikko osoittautui pian läpeensä innokkaaksi perhokalastajaksi. Anskun ajatukset sinkoilivat sinne sun tänne. "Eihän se unelmien kalamies voi naapurissa asua." Läheltä tilanteen kehittymistä seuranneet näkivät asian todellisen laidan. Kohtalo oli tuonut nämä kaksi toistensa naapureiksi. Mikko huomasi ihastuttavan naisen ilmestyneen elämäänsä. Kalamiehen sitkeydellä hän tartutti Anskun pyytöihinsä ja pian naapurukset viettivät yhteistä aikaa saman katon alla.
Mikko viihtyy virtavesien äärellä
Kosinta onkin sitten tyylikkyydessään oma lukunsa. Ansku ja Mikko saapuivat lyhyelle kalastuslomalle Utsjoelle kesällä 2018. Aiemmin keväällä Mikko oli onnistunut ostamaan heille kaksi kalastuslupaa Kuoppilasjoelle ja Mikon suunnitelma nytkähti aimo askeleen eteenpäin. Niinpä pari suuntasi heinäkuisena aamuna vapoinensa Kuoppilaan varteen kaloja narraamaan. Mikolla oli suuremmat suunnitelmat. Nyt olisi aika saada se elämän paras saalis.
Ansku hiomassa heittotaitojaan kalastusopas Pelle Klippingen opissa
Kalat eivät olleet aivan parhaalla syönnillään tuona aamuna, joten Ansku totesi aikansa kalastettuaan että oli aika kokeilla eri perhoa aiemmin siimaan solmitun tilalle. Mikko oli tehnyt rasiaan useamman mielestään sopivan perhon ja kehotti Anskua valitsemaan sopivan. Ansku totesi useamman kerran että mitään sopivaa ei rasiassa ole. Mikko totesi jo vähän huolestuneena että "Eikö siellä ole mitään minkä ottaisit?" Silloin Ansku huomasi perhorasiassa kiiltävän sormuksen ja kyyneleet alkoivat virrata lähes Kuoppilasjoen tahtiin. Sormus löysi paikkansa Anskun nimettömässä ja Mikko oli saanut sen elämänsä parhaan saaliin.
Asiat saivat näin lopullisen suunnan. Kompassineulat oli nyt kalibroitu samoihin suuntiin ja yhteiset suunnitelmat alkoivat toteutua saman tien. Tänä päivänä he asuvat upouudessa, rakentamassaan hirsitalossa joen rannalla Otso-poikaansa kasvattaen. Ympärilleen he ovat saaneet vankan tukijoukon lähisukulaisista ja laajasta ystäväpiiristä, mistä saimme hääjuhlassa aidon todisteen.
Aviopari Ojamaa
Kertomus sai siis jatkoa eilen häiden muodossa Rovaniemellä. Saimme nauttia upeasta hääjuhlasta ja tapasimme suuren joukon hienoja ihmisiä, joista olimme kuulleet lukuisia juttuja ja tarinoita. Avioparin alkutaival on hyvä osoitus siitä että elämällä on usein suunnitelma varallemme. Meidän ei useinkaan itse tarvitse järjestellä asioita vaan elämä tekee sen puolestasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti