Tämä talvi on ollut perin erikoinen. Kunnon talvisäät odottavat tulemistaan ja ennusteet povaavat lämpimien säiden jatkuvan yhä. Kotijärvemme Vesijärvi sai viime viikon muutaman pakkaspäivän ansiosta toistakymmensenttisen jääpeitteen. Eilen kävin testireissun Siikaniemessä tutuilla pilkkipaikoilla. Jään paksuus vaihteli alueella selvästi, mikä on syytä muistaa mikäli aikoo lähipäivinä Vesijärvelle pilkkimään. Siikasalmessa on tunnetusti virtausta ja jää ohentui useilla senteillä salmea lähestyttäessä. Tuossa pieni varoitus sinne aikoville. Joka tapauksessa naskalit on syytä pitää käyttövalmiina näillä jäillä liikuttaessa.
Kata seuraa tapahtumia jäällä
Eilinen aamu valkeni sumuisena ja kosteana. Jäällä oli melkoisesti porukkaa kun pilkkijöiden lisäksi retkiluistelijoiden letkat kiisivät lähes lumetonta jään pintaa. Seuranani ollut Kata ihmetteli luistelijoiden aikaansaamaa ääntä järven jääkannella. Katan päivystäessä jäällä liikkuneita minä keskityin kalojen narraamiseen. Ahvenet olivat pääosin pienehköjä ja fileahveniksi kelpuutin vain kaksi, joista suurempi oli lähes 400 grammainen. Lukuisien särkien lisäksi sain yhden komean lahnan. Pilkillä ollut Patrikan Eero antoi minulle lahnansa jonka vein naapuriimme. Niinpä Laihokadulla syötiin eilen savustettua lahnaa kahdessa talossa. Vesijärven lahna oli aikoinaan kuuluisa suuresta koostaan ja hyvästä maustaan. Eilisen makuelämyksen perusteella voi hyvin sanoa, että savustettu lahna on todella maukas herkku.
Komea Vesijärven punaeväinen ahven
Savustettu lahna on maukas herkku
Verstaalla on lennätetty lastua ja kerätty hiontapölyä vaatteisiin aina kun aika on antanut myöten. Vaappujen lisäksi siellä on valmistumassa retkiastioihin luettava pahkalautanen. Tuohon palaamme myöhemmin kuvan kera. Helenan kuvia voi nykyisin käydä vilkaisemassa hänen omassa blogissaan, joka keskittyy Helenan uusiin Luonto-ohjaaja -opintoihin.
"Kuparifolio" on saanut raitavaihtoehtoja
"Rossin Rossoja"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti