Kesäkalastuskauden päättyessä

 Syyslomalla käväisimme muutaman päivän reissun Pohjanmaalla sukulaisia tapaamassa. Lestijärvellä saimme ihailla kaunista auringonlaskua ja yhtenä iltana jopa revontulia.  Pakkasyön jälkeisenä aamuna  näkyi rannassa pientä jääriitettä. Vedet alkavat olla juuri nyt sopivan viileitä muikunpyyntiin Lestillä.

Syysilta Lestijärven Niemellä

 Teimme vierailumme yhteydessä Kotipirtin pihan grillikatokseen tulet. Siitä onkin jo hetki aikaa kun olemme olleet yhteisillä tulilla äidin ja isän kanssa. Ensi kerralla taidamme keittää oikein nokipannukahvit. 

Nuotio lämmittää raikkaassa syyssäässä

Lahdessa veneemme on jälleen nostettu vedestä ja pesty kauttaaltaan talvisäilytystä varten. Rampilla venettä nostaessamme saimme Kimmon kanssa ihailla aivan Messilän venerannan edustalla ollutta lokkiparvea. Veteen syöksähtelevät lokit saalistivat rantavesiin tulleita kuoreita ja ehkä salakoitakin. Seppo tuntee tämän järven kalat ja niiden käyttäytymisen vuosien kokemuksella. Ilmankos hän oli nytkin vapoineen ahvenfileitä hakemassa...

"Kalapaatti" odottaa kiiltävänä kuljetusta talvisäilöön

Verstaalla on veistelty ja maalailtukin useana päivänä. Tällä kertaa valmistui joukko kolmikoukkuisia taimen- ja järvilohivaappuja. Järviemme punalihaiset ottavat melkoisen erilaisiin väriyhdistelmiin. Eri vesistöillä tuntuvat olevan omat ottivieheet. Keijolta, huippuluokan perhontekijältä, syntyy hienoja ideoita vaappujen värityksiksi, mistä on hyvänä osoituksena vaappugallerian no. 32, "Keijon kiusaus". Tällä kertaa uutta väriä saivat folioidut vaaput.

Ylempänä "Inarijärven väri" ja alempi on tuttu "Punahile"

Nämä värit ovat toimivia Päijänteellä

Ylin väri tuo terveiset Savosta. Kaksi alinta ovat Keijon ideoimia

Tenon ensi kesän lohenkalastukselle esitetään täyskieltoa. Maa- ja metsätalousministeriö pyytää vielä esitykseensä lausuntoja kuluvan kuun loppuun asti. Selvää kuitenkin on, että koska menneen kesän lohien nousumäärät jäivät suunnilleen sitä edeltävän vuoden tasolle, ei edellytyksiä minkäänlaiselle lohikannan verotukselle vielä ole. Toivotaan että menneiden vuosien rajoitukset ja rauhoitukset alkavat tulevina vuosina näkyä piristyneinä nousumäärinä. 

Tulevana kesänä on odotettavissa jälleen entistä suurempi kyttyrälohien invaasio. Viimeisimmät tiedot kertovat norjalaisten aikovan yrittää padota koko Tenojoki kyttyrälohien erottelemiseksi joen alkuperäisistä asukkaista. Alajuoksulle suunnitellussa padossa käytetään sähköistä lajitunnistuslaitteistoa. Padon pystytysaikataulu aiheuttaa harmaita hiuksia, sillä mahdollinen tulva hankaloittaa patoaidan pystytystä. Lisäksi on huomioitava joessa alaspäin alkukesänä kulkevat talvikot ja taimenet. Aikaikkuna padon pystyttämiseksi jää varsin lyhyeksi. Onneksi kyttyrälohien päänousu ajoittuu vasta heinäkuun alkupuolelle.

Tämä kyttyrälohi tarttui vieheeseen 5.7.2019

Kehitystyötä

 Syksy on ollut harvinaisen kiireistä aikaa. Onneksi kovimmat kiireet alkavat helpottaa ja verstaalla ehtii poiketa yhä useammin. Joka vuosi tapahtuu vaappujen parissa pientä tuotekehittelyä. Edesmennyt LGH-vaappujen tekijä Leo Gunnar Hacklin totesi aikoinaan, että "vaappu ei ole koskaan valmis". Vaappujen evoluutiota on mielenkiintoista seurata vaikkapa vanhoja alan julkaisuja tutkimalla. Vaapun uinti ja värimaailma kehittyy tekijöidensä mieltymysten ja mielikuvituksen mukaan. Vaappujen pohjustus sekä pinnoitus ovat olleet aina pohdinnan alla. Muoveista liuottimien avulla sulatetut "lakat" ovat nykyään suosituimpia pohjustus- ja pinnoitusaineita. Muovilaatuja on myös monenlaisia ja tällä kertaa tutkinnan alla on akryylistä sulatettu kirkas pinnoite. Akryylilevystä tehdään mursketta esimerkiksi sahaamalla ohuita suikaleita, jotka paloitellaan liuottimeen. Nopeasti sulava sahauspuru kannattaa käyttää myös pinnoitteen raaka-aineeksi.

Akryylisuikaleet matkalla "sulatukseen"

Sain loppukesästä vaappuihin soveltuvaa foliota hieman suuremman satsin. Kiitos vaan sinne Vaajakoskelle. Nyt foliota on jo soviteltu vaapun kostyymiksi ja tulos näyttää vähintään lupaavalta. Tarkkasilmäisimmät saattavat tunnistaa folion persoonallisen kuvioinnin toisesta yhteydestä. Näistä vaapuista valmistuu pian joukko taimenen surmia uistelukäyttöön. 

Yksi tapa jalostaa suomalaista puuta

Nämä kaipaavat enää selkä- ja vatsavärin

Jotain tuttua on tuossa kuviossa...

Erilaisia uistinteippejä tuntuu olevan valtavasti. Ainoat vaappujen päälle hyvin soveltuvat teipit löytyvät Polar Baitilta. Joustavat tarrat istuvat hienosti vaappujen kaareville pinnoille. Omien vaappujen  Taimen-väri(Galleriassa no. 25) on tehty juuri heidän teipillään. Monet markkinoilla olevat paksut ja jäykät teipit aiheuttavat harmaita hiuksia. Hologrammivärein ja kuvioin koristellut teipit ovat kuitenkin niin kiehtovia että niiden kiinnittämistä täytyy yrittää. Valon mukaan vaihtuvien värien kalastavuus onkin sitten aivan toinen juttu. Mutta ennen kuin sitä päästään kunnolla testaamaan, niin täytyy saada muutama vaappu aikaiseksi. Katsotaan mitä tulevilla viikoilla saadaan aikaan.

Värien välkettä

Laituritalkoot

 Lauantaina olimme Lahden Navigaatioseuran laituritalkoissa. Tämä Suomen sisävesien vanhin navigaatioseura juhli äskettäin 60-vuotista taivaltaan. Kesän veneilykausi alkaa olla takana päin ja Enon tukikohdan laituri siirrettiin talviteloille, jokasyksyiseen tapaan. Laiturin päätyelementti on massiivinen ja se on ankkuroitu nurkistaan paksuin kettingein pohjassa oleviin betoniankkureihin. Tällä kertaa etelästä puhaltanut tuuli toi siirtoon omat lisähaasteensa, mutta noheva porukka sai projektin maaliin varsin sujuvasti. Helenan ulkokeittiön valmistama runsas keittolounas ja nokipannukahvit pitivät talkooporukan hyvissä henkisissä ja fyysisissä voimissa koko päivän. Laiturin noston jälkeen talkoot jatkuivat polttopuiden sahaamisella. Päivän ja kesän veneilykauden päätteeksi suoritettiin pienien juhlaseremonioiden höystämä lipunlasku.

Kommodori Pasi ja Enon tukikohdan isäntä Juha suunnittelupalaverissa

Päätyelementin irrotus loppusuoralla

Pasin kahluuhousut olivat tänään tarpeen

Rampin päätyjen viistämistä

Laiturin kiinnitys rantaan alkamassa

Pasi tekee viimeiset tarkistukset

Juha taljamestarina

Laituri nostettuna luiskalleen

Höyryävää keittoa lounaaksi. Namskis!

Laiturin kulkurampit nostettiin rannalle

Lipunlasku

Merimetsoja Messilässä

Nuorekas Aimo

 

Eilen juhlittiin Reisjärvellä Aimon 94-vuotis syntymäpäiviä. Aimosta voi sanoa että siinä on todellinen erämies. Harvalla on niin pitkä kokemus metsästämisestä kuin hänellä. Kettu on tunnetusti hankala metsästettävä. Aimolla oli ketunpyyntiin yksinkertainen neuvo: "Siinä tarvitsee olla vain ovelampi kuin kettu". Ilmankos Aimo on niin monta kettua onnistunut saamaan

Lohenpyyntiin Aimo innostui vasta "aikuisiällä". Tenon rannat ovat tulleet tutuiksi erityisesti Kaavan lähialueilla. Kivikosken ja Vitoslompolon lähtöpaikoilla Aimo on ollut tuttu näky. Lohensoutukaverina Aimo on ykkösluokkaa. Hyväntuulisella herrasmiehellä on aina pilke silmäkulmassa. 

 

Aimo nauttimassa lohivoileipää Tenon rantatörmällä

Aimon lempimaisemia nämäkin

Piia ja Helena kävivät eilen mielenkiintoisessa kohteessa. Orimattilan ja Kärkölän rajamailla sijaitseva Keiturin Kivikallio on melkoinen nähtävyys. Kivikalliolla louhittiin myllynkiviä 1700-luvulta 1900-luvun alkuun saakka. Keiturin kiviaines oli erityisen sopiva myllynkiviin. Siksi louhijoita oli töissä  parhaimmillaan jopa kymmeniä. Myllynkiven tekeminen oli hidasta ja raskasta työtä. Yhden kiven tekemiseen kului louhijalta noin kuukausi. Siksi oli erityisen harmillista jos lähes valmis myllynkivi halkesi juuri ennen valmistumistaan. Myllynkiven tekijät olivat aikoinaan arvostettuja ja saivat valmiista kivistään hyvän hinnan. Kivikalliolla on yhä nähtävillä puolivalmiita myllynkiviä.

Keiturin Kivikallion huipulta on hienot näkymät

Lähes valmis myllynkivi

Vanha mänty seuraa maailman menoa

Kata istuu myllynkiviaihion päällä

Hollolan Uistimen sivuilla on julkaistu jälleen uusi tarina. Viime kesän tapahtumat Utsjoella on jälleen puettu tekstimuotoon kuvien kera. Käy lukaisemassa viime kesän tapahtumat täältä.

Tämä kalamies on selvästi lomatunnelmissa

Syksyn värejä

 Tänään iltapäivällä kävimme järvellä Atten kanssa. Sää oli ensiluokkainen. Kevyt tuuli ja puolipilvinen sää yhä viilenneen veden kanssa loivat oivat olosuhteet reissulle. Rannat loistavat syksyn parhaissa väreissä kun kellastuneet lehdet ovat vielä kiinni puiden oksissa. Seuraava pakkasyön jälkeinen tuuli muuttaa näkymän totaalisesti. Erikoinen nähtävyys oli myös pohjoisrannan ylle noussut kuumailmapallo, joka näytti laskeutuvan lähellä olevalle pellolle.

Atte tarkkailee kaiun näkymiä

Enonsaaren värikirjoa

Ilta-ajelu kuumailmapallolla

Lähdimme toivorikkaina reissullemme. Tapahtumia olikin riittämiin, mutta kalat olivat varovaisella syönnillä näykkien lähinnä jigien pyrstöjä. Atte sai sitkeän yrittämisen jälkeen ylös kaksi alamittaista kuhaa. Kuhat tärppivät useilla heitoilla ennen kuin suostuivat ottamaan jigin kunnolla suuhunsa. Ahvenet käyttäytyivät samoin. Lukuisien tärppien ja karkuutusten jälkeen saimme ylös vain kaksi hyvää paistiahventa. Pari suuren ahvenen karkuutusta jäi harmittamaan erityisesti.

Pala vähän tukevampaa kettinkiä Enon tukikohdan rannassa

Eväät kuuluvat meillä kalareissuun poikkeuksetta

Iltatunnelmaa Enonselällä

Talomme on saanut uuden maalin yllensä. Ennen maalausta uusittiin pari räystäslautaa ja pestiin katon päätypellit. Sähköllä toimiva ja liikkuva henkilönostin oli korvaamaton apu korjaus- ja maalaustöissä. Tikkaiden kanssa on hankala operoida noissa korkeuksissa kun käsiä tarvittaisiin työntekoon eikä kiinnipitämiseen. Henkilönostin oli myös edullinen, joten täysi suositus tälle laitteelle näihin hommiin. 

Tukevat jalat tuovat turvallisuutta 

Nostokorissa on oma ohjainpaneeli

Juhlablogi

 Tätä lukemaasi Hollolan Uistimen blogia on julkaistu vuodesta 2010 lähtien. Se taitaa olla iältään jo melkoinen blogivanhus, sillä monet blogit hiipuvat melko nopeasti ja juuri tämä teksti on järjestyksessään 700. blogiteksti! Enpä olisi uskonut silloin alussa että tästä tulee näin pitkä taival. Kiitos teille kaikille jotka olette jaksaneet seurata näitä meidän touhuja.

Tänään olimme Helenan ja Katan kanssa kalareissulla Vesijärvellä. Vesi on viilennyt jo noin 14 asteiseksi ja ahvenen aktivoituminen näkyi selvästi, vihdoinkin. Saimme aurinkoisen päivän saaliiksi kahdeksan hyvää  paistiahventa hieman totuttua matalammasta vedestä. Koillisesta puhaltanut tuuli sai meidät hakeutumaan suojaan Enonsaaren lounaispuolelle, mikä oli onnekas ratkaisu. Tapahtumia oli kaiken kaikkiaan enemmän kuin koko alkusyksynä. 

Odotettu näky kalasaavissa

Tauko- ja juhlakahvit juotiin Enonsaaren tuplalaavulla, mitä on alettu huoltaa uuden kesäravintolan toimesta. Laavussa oli polttopuut valmiina ja pienellä maksulla puita riittänee myös jatkossa. Tämä suojaisa ja tilava laavu on mainio paikka myös talven pilkkireissujen taukopaikaksi. 

Kalaveneen voi ajaa suoraan rantaan

Tässä tuplalaavussa on tilaa useammallekin

Mukavaa että puuhuolto toimii tälläkin laavulla

Juhlakahvit höyryävät kuksassa

Tänään oli yksi vuoden hienoimmista äänimaisemista luonnossa, nimittäin kurkien muutto on näinä viikkoina täydessä vauhdissa. Kurkien äänekäs laulu kuuluu kauas ja kurkiaurat seurasivat taivaalla toisiaan. Tuulen suunta oli tänään juuri oikea helpottamaan näiden uljaiden lintujen pitkää muuttomatkaa. Tämä syksyn hetki on juuri se, mitä kansallissäveltäjämme Jean Sibelius odotti vuosittain. Kurkien ääni pääsi Sibeliuksen sävellystyössä myös nuottipaperille, useammankin kerran. Kiinnostuneet voivat kuunnella vaikkapa Sibeliuksen säveltämän Kurkikohtauksen. 

Tämä kurkiaura hakee vielä muotoaan

Tämä aura hipoo täydellisyyttä

Nuoret kalassa

 Veikan kanssa olimme suunnitelleet yhteistä kalareissua jo pitkään. Vihdoin viime perjantai-iltana  Veikka astui Kouvolasta samaan junaan kanssani retkikamppeiden kera. Lauantaiaamuna Veikka taisi herätä talossamme ensimmäisenä ja Kata sai silmät aukaistuaan tukun innokkaita rapsutuksia. Tukevan aamupalan jälkeen lähdimme ripeästi kohti Messilän satamaa. Säidenhaltija oli taas huomioinut tulomme ja taivas näytti ennusteita selkeämmältä. Järvi näytti myös lähes tyyneltä, kuinkas muuten.

Järvelle päästyämme tutustuimme avokelaan ja sillä heittämiseen. Veikka oppi kelan käytön ennätysajassa, mikä vinkiksi Joulupukille tässä mainittakoon... Kelin selkiinnyttyä Kata otti aurinkoa veneen etukannella meidän keskityttyä kalastamiseen. Mikäpä oli järvellä ollessa, kun lämpötila kohosi lähes kesäisiin lukemiin. Tulen tyynnyttyä ankkuriakaan ei tarvittu kalapaikoilla pysymiseen. 

Evästauko pidettiin Enon tutussa grillikatoksessa. Tällaisella retkellä eväät olivat tavallistakin monipuolisemmat. Nuotiotulia tehdessä opettelimme myös nuotion sytyttämisessä tarvittavien pikkupuiden halkaisemista puukolla. Nokipannukahvit olivat Veikan mielestä parhaat koskaan juodut kahvit. Ja nimenomaan oikeasta kuksasta nautittuna.

Lukuisien tärppien lisäksi saimme kalasaaviin nopeasti kuluneen viisituntisen retkemme tuloksena komean hauen ja ahvenen. Nämä kalat perkattiin Veikalle tuliaisiksi kotiin. 

Veikka tutustuu avokelaan

Ja pian heittäminen sujui kuin rasvattu

Eväissä ei kitsasteltu

Parhaat kahvit juodaan kuksasta

Vesijärven antimia

Tänään kävimme lyhyen reissun järvellä Myrskyn kanssa. Myrsky on jo melkoinen kalamies ja saanut kaloja myös itse tekemillään vaapuilla. Tänään saaviin kertyi eilisen kaltainen saalis, siis hauki ja ahven. Kalastus on kovin lähellä myös tämän nuoren miehen sydäntä.

Meillä lahtelaisilla nämä kalavedet ovat kivenheiton päässä kotoa