Syksy on ollut harvinaisen kiireistä aikaa. Onneksi kovimmat kiireet alkavat helpottaa ja verstaalla ehtii poiketa yhä useammin. Joka vuosi tapahtuu vaappujen parissa pientä tuotekehittelyä. Edesmennyt LGH-vaappujen tekijä Leo Gunnar Hacklin totesi aikoinaan, että "vaappu ei ole koskaan valmis". Vaappujen evoluutiota on mielenkiintoista seurata vaikkapa vanhoja alan julkaisuja tutkimalla. Vaapun uinti ja värimaailma kehittyy tekijöidensä mieltymysten ja mielikuvituksen mukaan. Vaappujen pohjustus sekä pinnoitus ovat olleet aina pohdinnan alla. Muoveista liuottimien avulla sulatetut "lakat" ovat nykyään suosituimpia pohjustus- ja pinnoitusaineita. Muovilaatuja on myös monenlaisia ja tällä kertaa tutkinnan alla on akryylistä sulatettu kirkas pinnoite. Akryylilevystä tehdään mursketta esimerkiksi sahaamalla ohuita suikaleita, jotka paloitellaan liuottimeen. Nopeasti sulava sahauspuru kannattaa käyttää myös pinnoitteen raaka-aineeksi.
Sain loppukesästä vaappuihin soveltuvaa foliota hieman suuremman satsin. Kiitos vaan sinne Vaajakoskelle. Nyt foliota on jo soviteltu vaapun kostyymiksi ja tulos näyttää vähintään lupaavalta. Tarkkasilmäisimmät saattavat tunnistaa folion persoonallisen kuvioinnin toisesta yhteydestä. Näistä vaapuista valmistuu pian joukko taimenen surmia uistelukäyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti