Vipinäviikko

 Menneelle viikolle osui monenlaista tapahtumaa. Kävin Kuoppilasjoella kuvaamassa toistamiseen veden alta ja olipas mukavaa huomata, että titit olivat löytäneet tiensä joelle kuivuudesta ja Tana Brun paljon puhutusta lohipadosta huolimatta. Kävimme Paulin kanssa kuvaamassa myös Kivikoskea. Pauli oli airoissa ja minä sain kuvata tuttua soutupaikkaa lohien näkövinkkelistä. Ensimmäisellä kuvauskerralla emme löytäneet kyttyrälohia, mutta kaksi tittiä osui pinnan alla kuljetettuun kameraan. Jatkamme kuvausta vielä ensi viikolla. Sen verran voi jo sanoa, että olipas mielenkiintoista nähdä tuo tuttuakin tutumpi paikka lohien silmin. Elokuvaamme on tulossa todella ainutkertaista materiaalia.

Kivikosken soutajat kuvaushommissa

Helteiden jatkuttua päätimme käydä pienellä automatkalla Kielajoella. Giellajohka on mitä mainioin lomakohde kalastuksesta ja puhtaasta luonnosta kiinnostuneille. Karigasniemen ja Kaamasen välissä sijaitseva lomakeskus pitää sisällään viihtyisät mökit ja ensiluokkaisen ravintolan. Omistaja-emäntä Anita Järvelinin valmistamat poronkäristykset tekivät kunniaa pohjoisen tunnetuimmalle annokselle. Vahva suositus tälle matkailuyritykselle.

Ravintola sijaitsee päärakennuksessa

 

Anita osaa asiakaspalvelun

Kirkas Kielajoki on taimenten ja harjusten koti

Keskiviikkona olimme Paulin kanssa Utsjoen hotellilla kuuntelemassa Maa- ja metsätalousministeriön tiedotustilaisuutta uudesta, lausunnolle tulevasta Tenon kalastussäännöstä. Samalla kuulimme ajankohtaisen katsauksen tämän kesän lohi-ja kyttyrälohitilanteeseen. Ministeriön edustajina olivat Tapio Hakaste ja Vesa Ruusila. Tutkija Panu Orellin lisäksi kuulimme pitkän uran tutkijana tehneen Eero Niemelän kommentteja nykytilanteeseen. Norjan kanssa neuvoteltu sopimus sisältää uusia elementtejä ja esimerkiksi mahdollinen kalastus voidaan aloittaa kun tietyt kutukantatavoitteet on saavutettu. Keskustelua herätti kovasti myös se, että Tenon alajuoksulle rakennettu patokokonaisuus ei ole toiminut ollenkaan niin kuin sen oli tarkoitus. Samoin merellä tapahtuva pyynti aiheuttaa luonnollisesti närää, varsinkin kun joella lohi on kokonaan rauhoitettu. 

Kolmikko Orell, Hakaste ja Ruusila vetivät keskiviikon tiedotustilaisuuden

Uutisia! Utsjoella on oma leipomo. Kevolle vastikään muuttanut Pieni Juurileipomo piti perjantaina popup-leipäkauppaa leipomonsa naapurissa Kevolla. Kävimme hakemassa leipiä samalla useampaa sorttia ja täytyy sanoa että tuoreet leivät maistuivat herkullisilta. Pian näitä leipiä saa Utsjoen kaikista kyläkeskuksista sekä Inarista ja Ivalosta. Nyt Utsjoeltakin saa tuoretta, oman leipomon leipää. Mahtavaa.

Pauli valitsee herkkuja leipäkaupan valikoimista

Hapanjuureen tehty herkku

Tänään kävimme Anittan kanssa Tenovuonolla. Reissu oli Anille ensimmäinen ja meille uutta oli tutstuminen Koppmollbuktan upouuteen päivätupaan. Tihkuinen ja utuinen sää vaihtui aamupäivällä nopeasti aurinkoiseen ulkoilukeliin. Tuttu kalapaikka antoi meille kaksi hienoa taimenta. Kalastuksen jälkeen askelsimme tuvalle, missä Helena loihti meille gourmet-tasoisen retkilounaan. Uskomattoman hienot maisemat kruunasivat makuelämykset. Itse tupa on todella hienosti rakennettu pieniä yksityiskohtia myöten. Koko Smalfjordin puoleinen seinä tuvassa on ikkunaa. Hyvällä onnella eväitä syödessä saattaa edessä nähdä vaikka ryhävalaan. 

Tenovuonon pulska taimen

Koppmollbuktan maja kuuluu Perletur-

reitistön nähtävyyksiin

Anitta ihailee tyyntä vuonon pintaa

Pääruokana söimme kurpitsalaksaa

Jälkiruokana mustikka-vadelmakiisseliä

Majan sisältä näkee upeat maisemat

Kuivaa, kuivaa

 Sateet ovat loistaneet poissaolollaan viime maanantain muutaman tunnin jaksoa lukuunottamatta. Kuiva maaperä taisi imaista lähes jokaisen pisaran viikkoja kestäneeseen "janoonsa", sillä Tenon vesi nousi hetkellisesti vain muutaman sentin. Siitä lähtien joen pinta on laskenut entisestään ja tulevalle viikolle ennustetut hellepäivät vähentävät vettä kiihtyvällä tahdilla. Vastapainona täytyy todeta, että vesi on nyt aivan kristallin kirkasta. Joen pohjanmuodot näkyvät törmältä tarkkaillessa erinomaisesti.

 Kalaakin tuntuu joessa olevan, sillä lohia ja kyttyrälohia nousi Tenoon jo ennen Tana Brun kalojenerottelupadon valmistumista. Lisäksi pato jouduttiin avaamaan Atlantinlohien keskeytettyä nousunsa keinotekoisen esteen alle. Kyttyrälohetkaan eivät menneet padosta lajittelukarsinaan niille suunniteltua reittiä. Patoa yritetään nyt hätäkorjata, mutta näyttää vahvasti siltä, että sitä ei saada toimimaan toivotusti. Tähän mennessä tämä kovin odotuksin rakennettu pato ei ole siis toiminut ollenkaan. 

Kyttyrälohia on pyydetty erilaisin verkoin pitkin koko Tenojoen vesistöaluetta. Onneksi tätä vieraslajia on noussut tähän mennessä paljon ennustettua vähemmän. Me seurasimme hetken Alakönkään alla tapahtunutta nuotanvetoa. 

Kyttyrälohen nuottausta Alakönkään alla

Me kävimme alkuviikosta katsomassa Tsarssijokea, joka on yksi Utsjoen sivujoista. Tsarssijoen putoukset ovat kuuluisia ja olivat näkemisen arvoiset vähästä vedestä huolimatta. 

Tsarssin monihaaraisen putouksen ääni kuuluu kauas

Hiipakat käyvät joka kesä Tenon varressa lohestuskiellosta huolimatta. Koko perhe nauttii luonnossa olemisesta ja yhteisestä tekemisestä. Saku oli varannut pohjoisen reissulle mukaan golfsetin ja jalkapallon. Johkamiellin pihamaalla käytiin tiukat mittelöt molemmissa lajeissa. Golfturnaus oli tasaista vääntöä mutta jalkapallossa Saku otti rankkareillaan murskavoiton. 

Hiipakan iloinen perhe

Anitta ja Pauli ovat myös Tenonvarren vakiokävijöitä. Kivikosken rannalla olevassa mökissä on mukava viettää kesälomaa lohen nousua seuraten. Hektisen työvuoden jälkeen on hyvä unohtaa kello ja keskittyä aivan muihin asioihin. Pariskunnan ensimmäiselle lomaviikolle osui myös Paulin syntymäpäivä. Lohimiehen syntymäpäiviä ei voisi juhlia sopivammassa paikassa. Kylmäkaltion suvannon rannalla herkuteltiin nuotiotulilla kypsennetyillä pihveillä salaatin ja paistettujen perunoiden kera. Jälkiruoaksi Helena taikoi mokkapalakakun nokipannukahvien kyytipojaksi. 

Pauli avaa lahjaansa

Vuosikerta näkyi kakun pinnassa

Halsterilla paistettu pihvi oli mahtava makuelämys

Kipaisimme yhtenä päivänä yhdessä myös Yläkönkään kodalla herkuttelemassa

Kaverukset ihailevat Yläkönkään kuohuja

Toki olemme kalastelleet muutamana päivänä viikon aikana. Harjukset ovat ihastuneet Kata-streameriin, josta on tullut uusi suosikkiperho. Näinköhän Kylmäkaltion reilun kokoinen taimen vielä erehtyy tähän perhoon. Se kävi jo katsomassa tätä koirankarvaperhoa vaarallisen läheltä...

Mukavan kokoisia harjuksia on tarttunut Kata-streameriin

Savustuspöntölle tuli käyttöä heti metsäpalovaroituksen poistuttua

Kamera on ollut ahkerassa käytössä. Pihapiirissä on liikkunut monia lintuja, jotka eivät ole vielä tarkentuneet kameran etsimelle. Postilaatikollekin on täällä mentävä kamera kaulassa.

Järripeipon ääni on helppo tunnistaa

Kuukkelit kesyyntyvät päivä päivältä

Tämä utelias ja peloton ketunpoika oli veljensä kanssa tien laidassa

Keskikesän puuhasteluja

 

Tätä tekstiä kirjoittaessa kauan odotettu sade ropisee mökin huopakatolle. Tenon vesi on ehtinyt laskea jo ajankohtaan nähden harvinaisen alhaalle. Monet lähiseudun kivet paistattelevat kuivina korkealla joen pinnan yläpuolella. Hannunväylän yläpäässä oleva Hyljekivi on hyvä mittari vedenkorkeutta arvioitaessa, samoin lähes sen huopeessa oleva Haarakivi. Haarakiven "korvat" ovat jo pinnan yläpuolella, mikä kertoo jo kovin matalasta vedestä. Toivottavasti tämänpäiväinen ja tulevan viikon harvat sateet antavat lohille lisää tuoretta vettä kutunousun takaamiseksi.

Hyljekivi

Haarakivi

Olemme pistäytyneet harjuksenpyynnissä aika ajoin ja pysyneet tuoreissa kalaruoissa. Ilahduttavaa on ollut lohenpoikasten havaittu suuri määrä. Kristallinkirkkaasta vedestä poikaset on helppo huomata rantavedestä. Riittää kun on vain hetken liikkumattomana, niin kivien suojissa liikkuvat, eri ikäiset eväkkäät on helppo havaita. Veden heijatuksia poistavat polaroidut aurinkolasit helpottavat näkemistä olennaisesti.

Helena on taas harjusten kiusana

Tämä kymmensenttinen, kolmivuotias lohenpoika herkutteli vedenpinnan hyönteisillä

Läpeensä kalastukseen hurahtaneet Riku ja Simo poikkesivat tervehtimässä meitä matkallaan Sandfjordelvalle. Matkan aluksi kalamiehet ajoivat Tenovuonolle taimenenpyyntiin. Kalahaltiat olivat poikkeuksellisen myötämielisiä ja tarjosivat Rikulle sekä Simolle elämysten illan kookkaiden taimenien taivutellessa miesten vapoja tämän tästä. Aivan Norjan äärimmäisessä koilliskolkassa sijaitseva Sandfjordelva oli ennestään tuttu Simolle. Pienellä joella lohet ovat arkoja ja vaativat oman kalastustekniikkansa. Paikalla ollut suomalainen opas antoikin korvaamattomia vinkkejä, joiden huomioiminen palkittiin lohien muodossa. 

Simo ja Riku taimenvieheitä tarkastelemassa

Kamera on ollut jatkuvasti mukana kulkiessa. Loputtomat kuvauskohteet seuraavat toisiaan. Jo pelkästään luontoa tarkkaillessa kesä kuluisi täällä hujauksessa.

Kalalokki odottaa perkeitä Nollamissa

Pihalla käyvät kuukkelit ovat ilmeikkäitä ilmestyksiä

Kirjosieppo pörhistelee höyheniään yön viileydessä

Pikkutervakko ryhdikkäänä Vitosniemen rannalla

Kävimme taimenjahdissa Tenovuonolla tiistaina Osmanhovin kalamiesten Hemmon ja Jussin kanssa. Sää mantereella oli lämpimän kesäinen, mutta ennuste lupasi vuonolle 8-10 m/s tuulta. Ennuste piti täydellisesti paikkaansa. Suoraan mereltä puhaltanut tuuli nosti melkoiset aallot ja toi monenlaista roskaa mukanaan. Onneksi osasimme pukeutua sään mukaisesti ja saimme keskittyä itse kalastukseen. Vaikka ihan parvina eivät taimenet liikkuneet kalastuspaikallamme, oli saaliimme lopulta varsin mainio. Jussi väsytteli ensimmäisinä vuonokaloinaan komeat taimenet sekä kyttyrälohen, joita pyydetään nyt uudella padolla ylempänä Tana Brussa. "Tämä oli täydellinen kalareissu", totesi Hemmo paluumatkalla.

Hemmo ja Tenovuonon aallot

Jussin ensimmäinen taimen on rannalla

Kirkas kyttyrälohi on mainio ruokakala

Kolmen miehen saaliina kuusi taimenta, kyttyrälohi sekä kampela

Lähtiessä ilta taittui jo  yöksi

Kirkon lähettyvillä sijaitseva Utsjoen hautausmaa on vaikuttava paikka. Luonnontilainen hautausmaa  huokuu rauhaa ja harrasta tunnelmaa. Helanderin Sinikan ja Jounin lohimökeissä Aittisuvannolla moni on saanut sen ikuisen lohenpureman. Minä kuulun tähän samaan porukkaan. Sinikan ja Jounin viimeinen leposija on tällä hautausmaalla.

Luonnon tarkkailua

 

Lämmin sää saavutti pohjoisimman Suomen juhannusviikolla. Etelässä saatiin juhannuksena monin paikoin sateita, joita on täällä pohjoisessa kaivattu jo pitkään. Useiden viikkojen kuiva jakso näkyy Tenon pinnan vajoamisena loppukesän lukemiin. Lohennousu on jatkunut kuivuudesta huolimatta kaikuluotauksien mukaan varsin mukavissa merkeissä. Ensi viikko kertoo paljon myös Tana Bruhun rakennetun lohienerottelupadon toimivuudesta. Mikäli Tenon lohet eivät uskaltaudu uimaan patorakennelman läpi, näkyy se saman tien kaikuluotaustuloksissa. Itse pato näytti valmistuvan aivan viime tingassa luvattuun päivään mennessä. Kävimme nimittäin torstaina Tana Brussa ostosmatkalla ja padolla oli täysi työ menossa. 

Tämän rakennelman pitäisi erotella kyttyrälohet Tenon omista lohista

Me aloitimme harjuksen kalastamisen menneellä viikolla. Saimme heti ensimmäisenä kalastuspäivänä Kymäkaltionsuvannosta kuusi harjusta, joista riittikin syötävää pitkäksi aikaa. Ilahduttavaa oli nähdä joessa olevien kalanpoikasten runsas määrä. Lohenpoikasia näyttää olevan runsaasti, vieläpä useampaa ikäluokkaa aina nollikkaista kolmivuotiaisiin asti. 

Kylmäkaltionsuvannon rauhaa

Kesän ensimmäiset harjukset

Upeat värit koristavat harjuksen suurta selkäevää

Kävin Katan kanssa kuvaamassa vedenalaista videota Kuoppilasjoella. Mukava oli nähdä että ensimmäiset lohet ovat nousseet jo sinnekin. Täytyypä tehdä vielä uusi kuvausreissu parin viikon kuluttua ja seurata lohien nousua tällä tutulla sivujoella. Kaksi piekanaa tarkkaili minun ja Katan kulkemista jokivarressa. Ylempänä törmäsimme poron vasan jäännöksiin. Liekö piekanat ja jokin muu peto verottanut seudun porokantaa pahimpaan nälkäänsä. Olivatko piekanat kiinnostuneita nimenomaan Katasta?

Kata yrittää naamioitua maastoon

Piekanat pyörivät yllämme 

Pihapiirissä olemme saaneet tarkkailla useita eri lintuja. Nuoraskarin kupeessa ovat uineet muun muassa viiden laulujoutsenen parvi, kaakkuri ja useita isokoskeloita. Pihapiirissä meitä ilahduttaa päivisin äänekäs kuukkelikatras johon kuuluu viisi kuukkelia. Talitiaiset ja kirjosiepot ruokkivat poikasiaan järripeipon päästellessä "kauniita" laulusäkeitään. Harvinaisempia vieraita ovat olleet punaotsainen urpiainen ja pihalla poikennut harmaasieppo. 

Talitiaisella on uskomattoman monta eri laulutapaa

Kirjosieppo on tuttuakin tutumpi pihalintu

Kuukkelit käyvät etsimässä Katan ruoantähteitä

Laulujoutsenet Nuoraskarin rantavedessä

Urpiainen on kaunis ilmestys

Harmaasiepon näimme nyt ensi kertaa

Mökillä riittää aina pieniä askareita. Nukkuma-aitan, Tuharintuvan terassilaudat on nyt öljytty ja päämökin ovet saivat uuden maalipinnan. 

Maal-Ari hommissa

Kata löysi lenkkireissulla vanhan ketunpesän