Tuntureita ja taimenia

Hans Lidmanin kirja Tuntureita ja taimenia on 70-luvun alun eräklassikko. Tämä luetuimpiin eräkirjoihin lukeutuva mestariteos on innoittanut monia erämaiden ystäviä tutustumaan pohjoisiin kalavesiin. Kulunutta viikkoa voidaan osaltamme luonnehtia otsikolla tuntureita ja taimenia.

Alkuviikosta saapuneet saksalaiskaunottaret, Susanna ja Coco, kävivät kanssamme läheisellä Kuoppilastunturilla. Kauniin ilman höystämät tunturimaisemat sykähdyttivät niin kaksoissisaruksia kuin meitäkin. Susanna, Helenan opiskelukaveri, ja Coco jatkoivat matkaansa Tenolta kohti Norjan vuonomaisemia. Hyväntuulisten sisarusten seurassa aika kului kuin siivillä.

Susanna, Coco ja Helena Kuoppilastunturilla

Huipulta avautuu näkymä Norjan lumihuippuisille tuntureille

Elisa ja Seppo saapuivat Utsjoelle viikonloppuna. Nämä nuorekkaat luontoihmiset viihtyvät ulkoilmassa kuin kotonaan. Seppo on vieraillut Varanginvuonolla nuoruudessaan. Siksi Tenovuonon maisemat tuntuivat lähes tutuilta. Meritaimenen pyyntiin keskittynyt retkemme oli unohtumaton laatuaan. Elisan lähes parikiloinen ensitaimen aloitti kolmituntisen taimenrumban jonka aikana me jokainen saimme väsytellä vauraita, tuulenkalaparvia jahtaavia meritaimenia. Seppo pyydysti aurinkoisessa kelissä todelliset ennätystaimenet joita lähistöllä olleet kalamiehet ihastelivat kateudesta vihreinä.

Elisan ja Sepon ennätyskalat pistävät hymyilemään

Sepon on helppo hymyillä, mutta toisella kalamiehellä hymy ei oikein irtoa...

Reissun suurimmat taimenet

Tenovuonon lintti kukkii

Pihapiirissämme on käynyt melkoinen vilske. Talven turkispyytäjille olisi täällä hommia, sillä kettu jolkottelee pihamaalla tottuneesti. Tosin Saima on ilmoittanut olevansa nyt paikan isäntä. Porotkin kulkivat pihallamme ikkunoiden editse kun Saima huilasi sohvalla. Ohessa näytteitä lähipiiristämme.

Hirvi

Kirjosieppopariskunta uudessa kämpässään

Kotivästäräkki

Poro 

Alkuaskareita

Kesälomat alkoivat ja auton nokka suuntasi kohti pohjoista. Kesän tulo pohjoisimmassa Suomessa on ollut myöhässä ja sen kyllä huomasi. Saariselkä on tunnetusti maamme parhaita hiihtoseutuja. Tällä kertaa  ajoimme hiihtokeskuksen ohi oikeassa lumisateessa ja lämpötilan hipoessa nollaa. 

Mökillä piisaa puuhaa lähes asumattoman talven jälkeen. Tontilla näkyy käyneen monia eläimiä sitten viime kerran. Kaksi kuukkelia kävi katsastamassa taloon ilmaantuneet asukkaat. Saima on jo huomioinut ensimmäiset porot, mutta sopulien puuttuminen askarruttaa lapinkoiraa...

Kalan makuun päästiin tänään kun Elmo ja Marja poikkesivat kertomassa kuulumisiaan mukanaan juuri pyydetty meritaimen. Savustettu tuore tenolainen katosi lautasiltamme ennätystahtiin.

Saariselällä suksi luistaa...

Koivun lehdet aukeavat juuri

Vuokrattavana omakotitalo huippunäköalalla...

Kesäpostilaatikko

Porojen lisäksi myös hirvet ovat asustelleet pihamaalla

Tuoretta Tenon meritaimenta, savustettuna. Namskis!

Helena tähyää joelle

Kesän kynnyksellä

Viikon kuluttua auton keula osoittaa tiiviisti pohjoiseen. Siksipä viime päivät ovat sujuneet kesälomaan varustautumisen merkeissä. Merkittävimmistä hankinnoista kerrottakoon kahluuhousut kenkineen, perämoottori ja pari lohensoutuun sopivaa hyrräkelaa. 

Vähän käytetty, entisen omistajan lohensoutuun totuttama moottori löytyi lähitienoilta. Varsinaiseen testiajoon moottori pääsi Vesijärvellä, missä Martikaisten komeaan puuveneeseen kiinnitetty "mylly" osoitti olevansa vetreässä vireessä.

Tiesitkö että japanilainen Suzuki on suomeksi ahven?

Käytetyt, mutta uudenveroiset hyrräkelat kestävät käytössämme vielä pitkään. Näiden kovaääninen räikkä herättää uneliaankin kalamiehen takuuvarmasti. Toivottavasti kelojen suurelle siimatilavuudelle tulee usein käyttöä...

Ambassadeur 7000i Salmon Special

Vaappuverstaalla on valmistunut vielä muutama uutuus. Oheisessa vaapussa on hieman tavanomaisesta poikkeavat värit. Voisikohan lohi hairahtua moiseen yllätykseen...

Lapinkultaa ja sähkönsinistä

Puumalan maisemissa

Viikonloppuna saimme nauttia hyvästä seurasta ja ruoasta ainutlaatuisessa ympäristössä. Hollolalaiset Hilkka ja Timo ovat Puumalan monivuotisia kesäasukkaita. Niinivedellä, Saimaalla, sijaitseva kesämökki on keskellä rikkaita kalavesiä ja upeita maisemia. Loppukevään/alkukesän lämmin sää oli mitä parhain luonnon tarkkailuun. Linnut (mm. teeret, hanhet, joutsenet, kuikat, käet) olivat äänessä yötä päivää. Lokit saivat ylimääräiset ruoka-annoksensa kalanperkeistämme. Hauet olivat orastavalla syönnillä ja lähtöpäivän kruunasi Timon saama oikea kyrmyniska-ahven. Uudenkarhean hirsimökin varustehankintalistan kärkeen kirjataan kalavaaka...

Tästä ei kesäasunto juuri parane

Hilkka tarkkailee linturikasta maisemaa

Timo tuntee lähivesien kala-apajat

...ja linnut

Auringonnousua kuvaamassa

Kalanperkeet maistuivat tälle harmaalokille

Kyrmyniska

Ketarlammit

 Kotiseutu tutuksi -teemalla kävimme tänään Hollolan Ketarlammilla. Mintun ja Kimmon opastamina pääsimme tutustumaan tähän upeaan erämaamaisemaan Hälvälän tuntumassa. Jyrkkien harjujen  ympäröimät suorantaiset lammet ovat keränneet ympärilleen rikkaan eläin- ja kasvikunnan. Lämmin kesäinen sää kruunasi hienon ulkoilupäivän. 

Ketarlammit harjujen kainalossa

Kyy

Karpalo

Sinivuokko

Korvasieni

Sara poseeraa

Minttu ja Saima

Pitkospuut

Lohet saavat tutustua ensi kesänä vaapun ja perhon yhdistelmään. Kokeilu juontaa juurensa vuoteen 2009, jolloin saimme Tuskamin (Sirma) rannalla todistaa perholla höystetyn vaapun toimivuutta. Tuttu lohimies, "Kalle V.", pyydysti komean viisitoistakiloisen lohen perhovaapulla. Kesällä suoritamme asiasta empiiristä tutkimusta...

Helenan sävy-sävyyn sitomat pyrstöperhot

Eilen puutarhatöiden yhteydessä sammakko suorastaan aneli päästä muotokuvaan. Tyyni ilme kasvoillaan se poseerasi tyylikkäänä ja loikki paikalta otoksiin tyytyväisenä.

Äitienpäivänä

Kaunis sää houkutteli äitienpäivän viettoon Hammonjoelle. Joen vesi on jo laskenut tulvakorkeudesta kelvolliseen kalastuskorkeuteen. Päivänsankari Helena juhlisti juhlapäivää väsyttelemällä Hammon kuuluisia puronieriöitä. 

Tulipaikan laavu oli jäänyt sotkuiseen kuntoon edellisiltä vierailijoilta. Helena aloitti keräämällä muoviroskat tulipaikan ympäristöstä. Väinö laittoi tuulemaan ja harjasi laavun puhtaaksi...

Hammonjoen vakiovieras 

Väinö siivoaa laavua

Jaana ja Harry kävivät vaapuntekokurssilla pari vuotta sitten. Nykyään vaappuja valmistuu jo myyntiin asti. Heidän hienosti maalattuihin kuha- ja haukivaappuihin voi käydä tutustumassa kesäkuun alussa vaikkapa Riihimäen Erämessuilla.

Jaanan ja Harryn Saalistaja-vaaput

Saalistaja -leppäkerttu

Korkeakoski

Kymijoen Korkeakoski on Etelä-Suomen lohimiehille tuttu kohde. Korkeakoski on saanut nimensä sen historiallisesta kolmetoistametrisestä putouksesta, joka on pysäyttänyt lohikalojen kutuvaellukset iäti. Ensimmäiset vesimyllyt rakennettiin koskeen jo 1500-luvun puolessa välissä ja siitä asti on kosken voima ollut valjastettuna näihin päiviin saakka.
Kymijoki on aina ollut lohenkalastajien suosiossa. Langinkosken haaran rantaan nousi 1880-luvulla Venäjän keisari Aleksanteri III:n kalamaja ja taisipa seuraava keisarikin, Nikolai II, vierailla joella lohestuksen merkeissä.
Kymijoen lohi- ja meritaimenkannat ovat noista ajoista pienentyneet huomattavasti, mikä johtuu  vedenlaadun heikkenemisestä niin itse joessa kuin Itämeressä. Mikäli haluamme tulevien sukupolvien lohestavan Kymijoen vesissä, on meidän tehtävä kaikkemme kalojen elinympäristöjen hyväksi. Ja tämä kaikki mahdollisimman pian, mieluiten heti.

Korkeakosken heittolaituri aamuauringossa

Kimmo tuntee Korkeakosken heittolaiturin ottipaikat tarkasti. Lukuisat lohet ja meritaimenet ovat erehtyneet Kimmon pyytöihin näistä maisemista vuosien varrella.

Kimmo - tärppiä odotellessa

Kierrätys on muotia. Helena katseli hetken pääsiäisenä saatuja virpomisvitsoja ja nappasi niistä oivat perhovärkit. Jopas sattui osuvat värit harjukselle, ehkä kirjolohellekin?