Pari viikkoa sitten Jussi ja Jari, Osmanhovin lohimiehet toisessa ja kolmannessa polvessa, tekivät lohensouturetken Tornionjoelle, Pajalaan. Ruotsin puolelle suuntautunut retki oli kaksikolle ensimmäinen. Vierailla vesillä kalastaminen helpottui, kun kalakaveriksi saatiin paikalla aiemmin lohestanut Pekka. Kaksikolla oli oma vene matkassa. Trailerissa kiilteli uudenkarhea Vetsikon veneen aito tenolainen, jonka oli veistänyt venemestari Eino Laiti. Vene oli Jussin ylioppilaslahja, jonka lähisukulaiset ostivat hänelle hienon opiskelumenestyksen johdosta.
Pajalassa rannassa avattiin pieni hopeanvärinen viehesalkku, joka oli myös ylioppilaslahja. Salkun Hollolan Uistimen kymmenkunta tarkoin valittua lahjavaappua pääsisivät nyt kunnon testiin. Aikaisempien viikkojen saalistiedot eivät olleet kovin lupaavia. Vaikka jokeen oli noussut reilusti lohta, oli niiden ottihalukkuus ollut laimeaa.
Jussi ja Jari valitsevat vieheet aina tarkoin. Jarin isä ja Jussin isoisä Hemmo on siirtänyt verenperintönä nuoremmille ympäristön, veden ja olosuhteiden perusteellisen tarkkailun vieheitä kulloinkin valittaessa. Kaksikko valitsi vaaput ja lähti joelle.
Heti esnsimmäisenä iltana alkoi tapahtua. Uusi vene sai tulikasteensa kun veneeseen koukattiin yli kahdeksan kilon kojamo. Koukkuleuan viimeiseksi ateriaksi jäi Hollolan Uistimen tumma violetti erikoisväri hopeisin suomuin. Seuraavalla laskulla lähes samankokoinen lohi karkasi samasta vaapusta. Ensimmäinen lupa tarjosi lisäksi monta tärppiä. Violetti väri oli valttia.
Viikon kuluessa olosuhteet muuttuivat ja nousevan veden myötä roskia tarttui vaappuihin jatkuvasti. Vapamiehellä oli täysi työ pitää vaaput puhtaina roskista. Putsaustyö kannatti, sillä kaksikko sai lopulta viikkonsa aikana neljä lohta, joista ensimmäinen oli suurin. Kaikki lohet tulivat lopulta taitavalle kaksikolle Hollolan Uistimen lahjavaapuilla, vaikka muitakin vaappuja käytettiin ahkerasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti