Utsjoella yötön yö loppui viime tiistaina. Viimeisinä päivinämme Johkamiellissä saimme ihailla iltaisin joen ylle kertyviä sumupilviä. Yöllä tihentyneet sumupilvet vuorasivat jokilaakson sakeaan verhoonsa. Aurinkokin katosi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä hetkeksi horisontin taakse ensimmäisen kerran sitten toukokuun puolenvälin. Nämä merkit kertovat Pohjois-Lapin lyhyen kesän kääntymisestä kohti uutta vuodenaikaa, syksyä.
Iltayöstä sumut saapuvat Tenonjokilaaksoon
Hannunväylässä, viitisenkymmentä metriä alavirtaan, hieman Suomen puolella, joessa näkyy uusi kivi. Tämä erehdyttävästi hainevää muistuttava kivi on keväisen jäidenlähdön ansiosta ilmestynyt joella kulkevien ihmeteltäväksi. Jäät muokkaavat jokea vuosittain ennalta arvaamattomalla tavalla.
Hannunväylän uusi pintakivi
Ajoimme Utsjoelta Lestijärvelle muutamaksi päiväksi. Öisin oli upea kuutamo, kiitos selkeän taivaan. Yhtenä päivänä kävimme Ruskan kanssa Jussinsaaressa, missä on kalastajille ja muille kulkijoille mainio kota. Tämä kota on hyvä esimerkki siitä, että pitkästä iästään huolimatta kota on yhä erinomaisessa kunnossa. Kota on siisti sisältä ja sen pihapiiri on täysin roskaton. Ilmankos monet Lestillä kalareissulla piipahtaneet venekunnat suosivat tätä eväs- ja taukopaikkanaan. Tälläkin viikolla yksi venekunta yöpyi kodassa reissullansa.
Taikakuu
Kuun silta
Ruskakin nautti kotavierailusta
Minä pääsin mukaan unohtumattomalle kalareissulle Vilin, Venlan ja heidän pappansa Anssin kanssa. Meillä oli veneessä mukana pilkkivavat ja siimojen päässä mormuskat. Vili oli ottanut matkaan myös virvelinsä. Läheisen karin kupeessa muut saivat ensimmäiset ahvenensa, mutta minun pilkkiäni kalat eivät häirinneet. Siirryimme pätkän verran, Linjakiven läheisyyteen mistä muut saivat kaloja harvakseltaan, paitsi minä. Sitten Anssi siirsi venettä parikymmentä metriä lähemmäs kiveä ja ahvenet aloittivat ennennäkemättömän syönnin. Taitavasti avokelaansa käyttävä Vili sai ahvenia jigaamalla,Venla ja Anssi pilkkimällä ja minäkin sain nostella pilkilläni ahvenia sen minkä kerkesin. Kaikki kalat olivat hyvää paistikokoa ja mukaan mahtui monta kookasta kyrmyniskaa. Jos mormuskaa koristi edes jonkinlainen madonriekale, ei siima ehtinyt oieta ennen ahvenen ottia. Ahventen syönti oli suorastaan villiä, niinpä lopetimme kalastuksen sumpun täytyttyä nopeasti. Saimme fileerata melko lyhyen reissun päätteeksi hienon saaliin, mistä riitti maukasta herkkua moneen ateriaan.
Olen saanut muutaman kerran elämässäni kokea, kun ahvenet ovat kovalla syönnillä, mutta tämä kerta oli jotain aivan ainutlaatuista. Kiitos Vili, Venla ja Anssi mahtavasta yhteisestä reissusta. Lestijärvi on maineensa mukaisesti hyvä kalajärvi.
Lepän lehdestä oli jonkun toukan vierailun jälkeen jäljellä vain "ruoto"
Loistokultasiipinaaras
Loistokultasiipiuros
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti