Tämä viikko on ollut pakkasten kyllästämä. Pilkkimiehien suupielet ovat kääntyneet muikeaan hymyyn, kun järvien jääkannet ovat vahvistuneet päivä päivältä. Rohkeimmat ovat käyneet jo liottamassa siimojansa, ja heistä moni on pukenut päällensä pelastuspuvun, eikä suotta.
Hukka-koira oli meillä eilen hoidossa. Naapurikadulla asuva hyväkäytöksinen lapinporokoirauros on itse rauhallisuus ja aivan parasta lenkkiseuraa. Kävimme muutaman kilometrin lenkillä ja tutustuimme samalla Lahden Terveysmetsän luontopolkuun. Kintterönlammen kiertävät pitkospuut ansaitsevat erityismaininnan. Todella vankoille pitkoksille on rakennettu myös kaksi penkkiä, joista voi ihailla elämää lammen ympärillä.
Terveysmetsän polun varren tauluissa on hyvät tietopaketit karttoineen
Kyllä, metsäkauris tarkkaili rauhassa meitä puiden lomasta
Hukka on mitä mukavin lenkkikaveri
Helenalla oli jälleen tänään työpäivä Lapinjärvellä. Minä lyöttäydyin maukaan ja kävin tutustumassa lähistöllä olevaan Kallen kierrokseen. Koska osa reitistä oli valjastettu jo hiihtäjien käyttöön, liityin reitille hieman kauempana. Vaatimattomasti merkitty polku katosi välillä tyystin paksun lumipeitteen alle ja suunnistin parin kilometrin päässä olevalle kodalle lopulta kartan avulla. Hankala maasto nosti hien pintaan, mutta kaunis pakkasaamu piti mielen virkeänä. Kuinka mukavalta tuntuikaan kun kodan silhuetti vihdoin pilkotti tiheikön lomasta. Ja millainen kota! Paikallisen moottorikelkkaseuran ylläpitämä Tenakallion kota oli kaikkien aikojen siistein, mitä olen vuosien varrella kohdannut. Yhtään roskaa tai jätettä en nähnyt kodassa tai sen lähipiirissä. Kodan järjestyssäännöissä mainittu "Jätä kota aina siistimpään kuntoon kun se oli tullessasi"- oli toteutettu kirjaimellisesti.
Voiko patikointisää tästä enää parantua?
Tämä puoli metriä halkaisijaltaan ollut pahka oli säilytetty hakkuaukealla
Taukopaikka, jonka siisteys on huipussaan!
Lohimiehen talvivalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti