Viime maanantaina pääsin järvelle Lennartin ja Harrin kanssa. Miehet olivat kesällä kunnostautuneet hauenpyynnissä ja nyt oli aika saada muutama jigiahven paistinpannulle. Ilma oli hyinen ja navakka tuuli puhkui luoteesta. Onneksi löysimme suojaisen kalapaikan jälleen Rautakankareen edustalta. Kolmen tunnin kalareissulla saimme juuri sopivat ahvenet syömäkaloiksi. Harmi, että juuri ennen rantaan lähtöä napannut kuha jäi nuikasti alle Enonselän alamitan, 50 senttiä.
Harri on innostunut kalastuksesta
Lennart ja ahven katselevat toisiaan
Lennart osoittautui taitavaksi kalamieheksi
Näin niitä syömäkalaoja nousee Vesijärvestä
Loppuviikko on sujunut haikeissa merkeissä. Meille 8-vuotiaana tullut Kata menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen. Keskiviikkona Katan terveys romahti äkillisesti ja eläinlääkäri antoi sille lopullisen, kivuista päästävän pistoksen. Kata oli mukanamme elämässämme ihan kaikkialla. Kata oli tuttu näky niin hoitokodissa vanhuksia viihdyttämässä kuin tunturin laella maisemia ihaillessa. Muiden koirien kanssa Kata oli taitava seuralainen. Se osasi leikkiä sekä pienten pentujen että itseään suurempien koirien kanssa. Viisi yhteistä vuottamme ovat täynnä hienoja muistoja. Pilven reunalta näkee vielä tunturin lakeakin kauemmas.
Catalina, "Kata" 2.11.2010-18.10.2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti