Viimeinen viikko Utsjoella sujui visuaalisien rikkauksien parissa. Kävimme Anittan kanssa jokavuotisella kohteellamme Kuoppilastunturilla, onhan siitä tullut vuosien saatossa meille Kaavan kesäasukkaille se oma kotitunturi. Tuulet ja vihdoikin alkaneet sateet pistivät meidät seuraamaan sopivaa aikaikkunaa tunturin huiputtamiseksi. Mukavaa oli, että Pauli lupasi "mummoikään" ehtineen Katan vahdiksi reissumme ajaksi. Tämä mahdollisti reissumme.
Menomatkalla ylös kiivetessämme näimme tunturikihun sekä kapustarinnan. Mikä onkaan osuvampi nimi tuolle jälkimmäiselle tunturien tutulle asukille, kuin sen ruotsalainen nimi "fjällpipare". Kuoppilaan huipulla meidät yllätti kiiruna poikasineen. Poikaset olivat jo lentokykyisiä pienestä koostaan huolimatta. Kuoppilastunturin laella ihailimme jälleen kerran huokaillen tämän seudun jylhintä maisemaa. Aurinko ja pilvien varjot kumpuilevassa maastossa loivat vaihtuvan värimaailman ympärillemme. Samalla tarkkailimme etelästä saapunutta saderintamaa, joka liikkui pitkin Utsjokilaaksoa ja ohitti lopulta meidät itäpuolelta. Aivan paluumme viimeisillä metreillä muutama hento sadepisara saavutti Kaavan.
Tunturikihu seurasi meitä valppaana
Kapustarinnan piipitys on tuttua vaeltajille
Erinomaisen suojavärin omaava kiirunaemo tarkkailee ympäristöään
Huipulla ollaan
Helena tähyää etelästä tulevaa saderintamaa
Anitta ihailee Rastigaisaa
Huiputtajat
Luken tutkimusmestari Ari Savikko on jokakesäinen ja odotettu vieras. Tenon ja sen sivujokien vuosittainen lohenpoikaslaskenta kertoo tutkijoille tarkka tietoa lohikantojen tilasta. Varsinkin nyt kaikki saatavissa oleva tieto on entistä merkittävämmässä osassa, kun luonnonlohien tulevaisuus on saanut tummia pilviä ylleen lähes joka maailman kolkassa, myös Finnmarkissa.
Tenovuonon meritaimen halsterissa ja makuhermot ovat koetuksella
Anittan ja Paulin kanssa ehdimme käydä vielä Utsjoen uusimmassa matkailukohteessa ja -nähtävyydessä. Hotelli Pisara on juuri aukeamassa ensimmäiseen syksyynsä ja talveensa. Viimeisiä silauksia tehdään kuumeisesti, mutta ravintola aukesi mennellä viikolla juuri sopivasti. Täytyy sanoa, että nyt on hotelli rakennettu hienoon paikkaan. Teno- ja Utsjoen yhtymäkohtaan noussut lomakylä täyttää vaativammatkin odotukset. Ennakkoluulottomat, jopa kaikkein pienimpiin yksityiskohtiin ulottuvat ideat tarjoavat paljon silmänruokaa. Kun rakennuksessa näkyviä ideoita on ollut toteuttamassa oikea taiteilija, on lopputulos monessa suhteessa tyylikäs ja persoonallinen. Ravintolasta on harvinaisen hieno näköala ja erikseen on mainittava vielä ravintolan katossa oleva, poronsarvin koristeltu valaisinkompleksi. Tämä paikka kannattaa käydä katsomassa ja kokemassa paikan päällä.
Hotellin pääsisäänkäynti
Lasi-igluin varustetut kelomökit odottavat jo revontulia
Ravintolan lasista seinää
Tässä näkyy osa ravintolan katosta
Näkymä ruokapöydästä
Erilaisia taideteoksia edustakoot tämä espanjantaudista kertova asetelma
Kelopylväiden lehdet on kaiverrettu ja maalattu yksityiskohtia myöten
Ulkoseinän kalareliefissä uivat Tenon ja Utsjoen asukit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti