Lukuisissa yhteyksissä aiemmin hyödynnetty loimukas koivupahka on loistava materiaali moneen käyttöön. Helena sai pari vuotta sitten oman, pahkaisen morrivavan ja nyt on aika tehdä itselle samanlainen. Pienet, tähteeksi jääneet pahkanpalaset ovat mitä mainioimpia tähän tarkoitukseen. Seuraavassa muutama kuva vavan valmistusvaiheista. Valmis vapa nähdään viikon kuluttua.
Näistä aihioista syntyvät persoonalliset morrivavat
Ylimääräiset on sahattu pois
Muoto on piirretty ja siimarullan tila koverrettu taltalla
Ulkomuoto hionnan jälkeen
Alapuoli
Lakkaus paljastaa kauniit loimut
Tänään kävimme Vesijärvellä pilkkiretkellä. Reissumme oli nimenomaan retki, sillä Helena pakkasi mukaan risukeittimen, jolla keitimme jäällä oikeat nokipannukahvit. Sää oli lumoavan kaunis. Lähes tyyni sää ja viitisen pakkasastetta olivat houkutelleet jäälle muitakin. Koskemattoman lumipeitteen ja jään välissä oli vettä, mutta vanhoja moottorikelkan jälkiä seuraten kulku helpottui merkittävästi. Särkikalat olivat tänään syönnillään mutta ahvenet nirsoilivat pilkkipaikallamme. Yksi suuri ahven karkasi aivan viime hetkillä, avannosta nostaessa. Voi turskanperkeet...
Pilvien repeillessä maisemassa oli useita värejä
Aurinko pilkahti vastarannalla
Pilkkikeittiö
Ritilällä oli hyvä paahtaa piirakat ja leivät
Reilun kokoinen lahna taivuttaa vapaa kunnolla, pikku sulkava ei
Kata on uskollinen pilkkikaveri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti