Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Kevään viimeinen pilkkireissu

 Tämä pääsiäisenseutu piti viettää Lestijärven maisemissa ulkoilusta nauttien. Viikon puolivälissä meihin iskenyt vatsatauti muutti suunnitelmamme kertaheitolla ja piti meidät useiden päivien ajan toipilaina kotiseinien sisäpuolella. Onneksi nyt tauti on jo hellittänyt ja tänään lähdinkin hieman ennen kukonlaulua kohti Vesijärveä.

Aamulla olin Katan kanssa ensimmäisenä autona Messilän parkkipaikalla. Taivas oli selkeä ja pakkasyö oli kovettanut jään rakeisen pinnan ihanteelliseksi liikkua. Jäällä olisi voinut vaikka pyöräillä. Joutsenten ääni kaikui kauas tyynellä säällä. Muutkin linnut tuntuivat heräilevän auringon ensi säteiden ilmaantumisen myötä. Auringonnousu oli tänään huikaisevan hieno ja se sai hetkeksi aikaan mielenkiintoisen näyn. Lahden suurmäen lasitettu huippu näytti olevan tulessa kun aurinko peilautui ikkunoista kohti Enonsaaren kärkeä jossa olin. 


Suurmäki on liekeissä?


Ei, vaan aurinko heijastuu ikkunoista kohti katsojaa

Kalastuksellisesti aamu oli erikoinen. Ahvenet olivat kiinnostuneita isosta tasurista, kävivät jopa kopauttelemassa, mutta hyväksyivät lopulta vain tasurin tilalle tarjotun morrin. Fileahvenet tarttuivat "kalatiskin" päältä sen reunapenkkojen sijaan. Kaksi reilunkokoista, myös morriin tarttunutta lahnaa kelpasivat kernaasti lokeille, jotka seurasivat innolla minun ja Katan touhuja. Enonsaaren kärki on saalisvarmimpia paikkoja lähitienoilla. Tänäänkin se antoi lopussa lukuisia pienehköjä ahvenia ja särkiä. Siinäpä paikkavinkki ensi talveksi lasten kanssa kalaan aikoville. 


Aamuauringon ensimmäinen


Timantit hangella ympäröivät tätä aamuvirkkua harmaalokkia


Lahna-aamiainen

Verstaalla on aloitettu yhtä pientä tilaustyötä jonka edistymistä seuraillaan tässä seuraavien viikkojen aikana. Vaappuja syntyy koko ajan hissukseen. Uudet fluorisoivat koukut pääsevät testiin taimenvaappuun. Vaikuttavatko nuo koukut iskupisteiden tavoin? Entä lohivaapuissa? Hmm. Mielenkiintoinen uusi vaappuväri syntyi Kennethin ideasta maalata vaappu Ara-papukaijan väreihin. Vaapun selkä on siniturkoosi ja otsa vihreä, aivan oikean Aran tavoin. Poskien ja silmänseutujen valkoinen väri näyttää persoonalliselta. Ensi kesän koekalastukset näyttävät onko tästä aidosta papukaijan väristä todelliseksi punalihaisten ottiväriksi. 


Taimenvaappu uusin koukuin


"Ara", aito papukaijaväri


Tämän hailakan värin esikuva löytyy lohiperhosta


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti