Varma syksyn merkki on se, kun kesällä kuvatun elokuvan editointi alkaa. Kuvattujen leikkeiden määrästä päätellen tänä kesänä tuli kuvattua videoita enemmän kuin koskaan aiemmin. Uusi elokuva on kalastus- ja koronarajoituksista johtuen aiempiin verrattuna monin tavoin erilainen. Koko elokuva on kuvattu Utsjoella ja sen rikasta luontoa ihaillaan monesta kulmasta, myös veden alta. Lohenkalastustakaan ei ole unohdettu vaikka lohestamaan ei päästy tänä kesänä. Elokuvassa kuullaan monta tapahtumarikasta lohestustarinaa Tenolta, vieläpä useamman lohestajan kertomana.
Elokuvassa liikutaan mm. Vardojärven ainutlaatuisissa maisemissa
Katan hirsimökkiprojekti edistyy hissukseen. Päätöiden lisäksi veistotöitä hidastavat epävakaiset säät. Onneksi poutahetkiäkin sattuu vapaa-ajalle, niin hirret muotoutuvat omille paikoilleen.
Ikkunan paikka näkyy jo toisella sivuseinällä
Eilen kävimme kalareissulla lähes tyynessä säässä. Vakiopaikka antoi jälleen ruokakalat, kaksi fileahventa ja hauen. Hauki oli viimeisen heiton kala, sillä olimme jo lähdössä rantaan ja heitimme luvatut viimeiset heitot. Kelauksen puolessa välissä tuntui pieni tärppi ja kala tarttui kunnolla vasta aivan veneen alta viimeisillä kammenkierroksilla. Saimme Helenan kanssa hetkeä aiemmin samanaikaisesti alamitan alle jääneet kuhat, jotka pääsivät takaisin kasvamaan. Kalamiesten tietotoimistosta kuului uutisia, että hellekesän happikadon vuoksi kadonneet ahvenet ovat ilmeisesti suunnanneet järven pohjoisosiin. Saaliit siellä ovat olleet totutun kaltaisia. Ahventen ravintokalaa, kuoretta on siellä Enonselkää enemmän.
Kata on oppinut täydellisesti laivakoiran tavoille
Lämmintä syyspäivää voi viettää vaikka risteillen...
...tai meloen
Kalareissun yhteydessä piipahdimme Lahden Navigaatioseuran mökillä, Enossa. Enonsaaressa sijaitseva vanha rakennus on saanut uutta ilmettä kun sitä on kunnostettu ja ulkovuoraus on maalattu. Seuran jäsenien käyttöön varatulla mökillä voi vaikka saunoa ja yöpyä.
Kata ihailee mökin uutta maalipintaa
Vanha ja perinteikäs rakennus on saanut uutta ryhtiä
Siili käy yhä pihallamme iltaisin syömässä sille varattua koiranruokaa. Kata haukkui pari päivää sitten keskellä päivää ja kohteena oli apiloiden alla kyyhöttävä metsähiiri. Pelokas hiiri ei uskaltanut liikkua vaan yritti olla näkymättömissä. Minä hain kannellisen muoviastian ja nappasin hiiren turvallisesti talteen. Helena oli hieman yllättynyt kun näytin tuoretta lemmikkiämme. Päästin sitten hiiren pihan toiselle puolelle eikä sitä ole enää näillä nurkilla näkynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti