Elias ja Petri saapuivat tänään verstaalle vaapunteon jatkokurssille. Nämä kouvolalaiset herrat, poika ja isä kävivät tekemässä pari vaappua mieheen ennen pandemiaa ja nyt he palasivat jälleen verstaalle lastuja lennättämään. Elias pääsi kurssille varusmiespalveluksensa vapaapäivien aikana. Kotiutuminen odottaa joulukuussa, joten aamukammassa on jäljellä enää vähän piikkejä. Tekaisimme tänään jälleen kaksi vaappua per mies ja tarkoituksena on näissä vaapuissa testata mm. foliointia. Tämän päivän vaaput saivat sileiksi hiottujen kylkiensä sisään koukkulenkit sisältävän rautalankarungon, joka liimattiin kiinni peittävien puuviilujen kera. Ensi kerralla lakkaan dipatut aihiot saavat yllensä foliota ja maalia.
Vuoleminen on tarkkaa puuhaa
Elias liimaa rautalankarunkoa
Petri taitteli langan tottuneesti
Ällistyttävän hienoa jälkeä!!
Katan hirsimökki nousee hitaasti, mutta varmasti. Kohta seinät ovat täydessä korkeudessaan ja veistossa päästään päätyjen tekoon.
Tämä kämppä on jämäkkää tekoa
Tenon tilanteesta saa lukea uutisista lähes viikoittain. Kyttyrälohen tulevia vaikutuksia arvaillaan ja odotellaan pelonsekaisin tuntein. Pientä helpotusta asiaan tuo tieto siitä, että monissa kyttyrälohen valloittamissa joissa invaasion vaikutukset joen alkuperäiseen kalakantaan ovat olleet pieniä. Toivottavasti näin käy myös Tenossa ja Finnmarkin muissakin atlantinlohen kutujoissa. Parin vuoden välein tapahtuva massiivinen kutunousu on tullut ehkä jäädäkseen. Jokeen ja sen rannoille jäävien kuolleiden kyttyrälohien vaikutuksista pohjoisen herkkään luontoon emme vielä juurikaan tiedä. Kyttyrälohen leviämisnopeus on hämmästyttävä. Sitä tavattiin pieniä määriä tänä kesänä aivan Etelä-Norjaa myöten. Kalamiesten tietotoimisto kertoi havainnoista jopa Etelä-Ruotsin joissa. Mikäli kyttyrälohi selviää vähäsuolaisessa merivedessä rannikoillamme, on vain ajan kysymys milloin se nähdään myös Tornionjoella.
Anitta, Kata ja Teno
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti