Viikonloppuna kävimme tapaamassa vanhempiamme Pohjanmaalla. Yövyimme tutuissa maisemissa Lestijärven rannalla. Vierailumme osui luonnon seuraamisen kannalta otolliseen aikaan, sillä rannat kuhisivat elämää. Monet linnut olivat täydessä touhussa pesintäpuuhiensa parissa. Linnunpöntöt olivat varattuina ja monien sisällä olivat poikaset jo kuoriutuneet. Laulujoutsenet lauloivat yötä myöten ja ruokailivat aivan mökin edustalla. Saimme seurata läheltä myös koskeloiden ja telkkien touhuja.
Kansallislintumme laulujoutsen lipuu tyynellä järvellä
Tämä joutsen oli tottunut ihmisiin
Ruoka-aika
Kurjet lensivät ylitsemme
Telkkäpariskunta tutustuu ympäristöön
Isokoskelot ruokailivat laiturin kupeessa
Tukkakoskeloa on kutsuttu aiemmin pikkukoskeloksi
Vilkasliikkeinen orava kiipeili mökin edessä olevassa männyssä ja piiritti rungossa kiinni ollutta linnunpönttöä. Kun menin hätistelemään sitä, alkoi se murisemaan minulle. En ole koskaan aiemmin kuullut oravan murisevan ja täytyy todeta että ääni oli yllättävän voimakas. Orava kiipesi lopulta muutaman metrin ylöspäin ja jäi odottamaan minun poistumistani paikalta. Seuraavana aamuna tarina sai jatkoa. Orava ei ollutkaan hätistelemässä pöntön lintuja, vaan pönttö olikin sen käytössä joko ruokavarastona tai pesänä. Pöntöstä kurkisteleva orava tuntui viihtyvän siellä vallan mainiosti ja kun lähdin kävelemään pois päin, seurasi orava minua aivan lähietäisyydeltä. Murinaakaan ei enää kuulunut vaan orava olikin liikkeellä ystävällisin ja uteliain elkein.
Orava liikkui sähäkästi ja murisi häiritsijälleen
Aamulla orava kurkisteli pöntöstä kesämökkiläisiä tarkkaillen
Yksi odotetuimpia kesän elämyksiä on juuri savustetun ahvenen maku. Saimme kahdesta katiskasta ja parista verkosta todella hyvän ahvensaaliin. Lohimiehenäkin tunnettu Aimo kutsuttiin syöntitalkoisiin Lestin tyynelle rannalle. Höyryävät, juuri savustetut ahvenet olivat herkullisia.
Aimolla on jo vesi kielellä
Toivo toteaa savuahventen olevan valmiita
"Kyllä maistuu", toteaa Aimo
Laskimme perjantai-iltana kaksi verkkoa rantalaiturin molemmin puolin särkisaaliin toiveissa, olihan särjen kutu juuri parhaimmillaan. Särkikeitto on yksi karhukoirien lempiruoista ja keittotarpeita kuhisi rantavedessä yllin kyllin. Aamulla lähdin katsomaan verkkoja ja toisessa verkossa oli hurja yllätys. Valtava hauki oli tarttunut pienisilmäiseen särkiverkkoon hampaistaan ja odotti apua lähes asennossa seisten. Leuka oli pinnan tuntumassa ja pyrstö oli kohti pohjaa. Nostin verkkoa ja hauki aloitti teutaroinnin. Vanha verkko ritisi uhkaavasti ja onneksi hauki pysyi kiinni verkossa. Pari yrityksen jälkeen sain sen vaivoin ujutettua haaviin. Hauki oli todella suuri. Niska ja selkä olivat uskomattoman paksut. Vaikka olen kalastellut Lestillä koko ikäni, ei tällaista mörköä ole minulle tullut koskaan vastaan. Ja että se kaiken lisäksi tuli omasta rannasta, paikasta jossa saunareissulla uidaan. Ollaankohan sitä aina ns. merta edempänä kalassa? Joitakin samankokoisia ja jopa isompia olen kuullut Lestistä saadun, mutta itse en tällaista ole koskaan saanut tästä järvestä.
Hauki pääsi veneeseen ja nostin sen laiturille verkon kera. Verkko irtosi onneksi melko helposti ja hauki pääsi vapauteen saman tien. Hämmästynyt hauki ui suoraan veneen alle jääneeseen varjoon. Selvittelin sotkuisen verkon ja pyysin Helenaa ottamaan videon kun siirrän veneen pois hauen päältä. Hauki ei ollut tuosta moksiskaan vaan jäi rantaveteen eviänsä heiluttelemaan. Helenan videoidessa silittelin haukea rauhallisesti. Hauki ei tehnyt elettäkään karatakseen ja minulla oli aikaa mittailla sen kokoa. Arvioin sen n.115- senttiseksi ja se potkaisi itsensä syvemmille vesille vasta kun aloin nostaa sitä kohti pintaa. Olipa mieleenpainuva hetki nähdä tällainen hauki ja päästää se jatkamaan särkien jahtaamista.
Mahtava hauki on juuri irrotettu verkosta
Illan värejä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti