Keskiviikkoaamuna pääsin Sepon kanssa kokemaan talviverkkoja. Järven rantaan päästyämme saimme nähdä omin silmin tiedotusvälineissä kerrotun ilmiön. Saharan hiekkapöly, jota oli satanut pitkin Keski-Eurooppaa, oli saapunut Suomeen asti ja värjäsi Vesijärven jään päällä olleen lumen laikukkaaksi. Uskomattomia ovat ilmavirtojen liikkeet.
Tämä talvi on ollut hyvä kalastajille. Jääolosuhteet ovat olleet paremmat kuin moneen vuoteen, niinpä alueemme kaupoissa on ollut päivittäin myytävänä Vesijärven kalaa. Arvostus ammattikalastajia kohtaan nousi jälleen kerran, kun itse pääsin kokemaan talviverkotuksen haasteet. Jo verkoille kävely oli tavallista hankalampaa. Kun alkuviikosta oli satanut kymmenen senttiä lunta ja sitten pariin otteeseen alijäähtynyttä vettä, oli jään päällä joka askeleella upottanut kansi. Verkkopaikalla kymmenen asteen pakkanen ja navakka tuuli kohmetti sormet nopeasti. Kalojen irrottaminen ja verkon selvittäminen joka kalan jälkeen nostattavat hatun korkealle niille, jotka tekevät tätä päivittäin.
Saaliimme oli mielestäni hyvä. Harvojen verkkojen kahdeksan kuhaa ja kaksi haukea pääsevät ruokapöytiin eri muodoissaan. Suurimmat kuhat olivat lähempänä kolmea kuin kahta kiloa.
Tänään kävin Kimmon kanssa aamupilkillä. Parin päivän lauha sää oli sulattanut lumet jäältä ja maisema oli muuttunut totaalisesti. Pienet yöpakkaset olisivat nyt toivelistalla jotta sulamisvedet jäätyisivät kulkemisen helpottumiseksi. Minä olin tänään liikkeellä metsäsuksin ja Kimmo potkurilla. Aamureissullamme yritimme syvältä nimenomaan suurempaa ahventa. Jokunen mojova tärppi koettiinkin, mutta kotiin viemisiksi saimme normaalin saaliin. Pari reilumpaa ja muutama pienempi filekala on ollut monien aikaisempienkin reissujen tulos. Syvemmällä kulki useita kuoreparvia joita ahvenet seurasivat. Nyt olimme otollisella paikalla josta voisi tärpätä se odotettu ahvenkörmy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti