Menneellä viikolla saimme kokea vielä kunnon pakkaset näillä leveysasteilla, mutta sääennusteet kertovat keväisten kelien lähestymisestä. Viikonloppuna tuli oltua jälleen ahvenien jallitettavana. Eilen lauantaina olin jäällä Sepon ja Eeron kanssa, Helenan jäätyä verkko-opintojensa pariin. Reissu alkoi lupaavasti. Pudotettuani tasurin ensimmäiseen avantoon, nousi pohjasta heti ahven ja nappasi kiinni muutamassa sekunnissa aloituksesta. Loppupäivä ei sujunut ihan samaan tahtiin, mutta päivän päätteeksi reppuun kertyi juuri sopivat ruokakalat. Ahvenien lisäksi sain muutaman särjen ja lahnan, jotka jäivät jäälle lintujen ja kettujen ravinnoksi.
Tuulisella kelillä oli mukava seurata jäällä vinhasti liikkuvia leijahiihtäjiä. Varjon avulla kiitävät leijahiihtäjät liikkuvat moottorikelkan nopeutta, mutta lähes äänettömästi. Onneksi jäällä on tilaa kaikille, vaikka porukkaa olisi vähän enemmänkin - kuten tänään. Messilän rannan parkkipaikat olivat tupaten täynnä jo aamusta kun ulkoilijat, siis pilkkijät, hiihtäjät, leijahiihtäjät, moottorikelkkailijat, koiran ulkoiluttajat, kävelijät ja muut, olivat nauttimasta talvisesta säästä. Enonsaareen aurattu jäätie veti liikkujia jonoksi asti. Jos koronasta on ollut jotain hyötyä, niin ihmiset ovat löytäneet lähiluonnon ja ulkoilun.
Tänään olimme Helenan kanssa eilisillä vesillä, vaikka lumisade ja lämmennyt sää toivat lisähaasteen pitkähkölle kävelymatkalle. Ikämies Eero käveli pitkän matkan apajalle muuttuneista olosuhteista huolimatta. Kata ei innostunut lumessa tarpomisesta aluksi ollenkaan, mutta kalapaikalle päästyämme vastassa oli mitä parhain yllätys. Lapinkoiratyttö Tilda oli kalassa omistajansa kanssa ja kun koirat näkivät toisensa, niin loppupäivä meni telmiessä ja kisatessa. Nauroimme välillä porukalla kun koirilla oli ilo ylimmillään. Toivottavasti näemme Tildan omistajiensa kanssa uudestaan, jopa Kuoppilastunturin maastoissa.
Tänään ahvenet olivat erityisen arkoja. Kaikki kalassa olleet kertoivat samaa tarinaa. Kun avantoon pudotti tasurin, nousi pohjasta kala/kaloja jotka kävivät katsomassa pyytöä ja palasivat takaisin pohjan tuntumaan. Kalat ottivat sitten muihin vieheisiin, kuten morriin. Minä sain komean, lähes puolen kilon raitapaidan kultaisella morrilla. Helenakin nosti komean ahvenen ja vielä painavampi tärppi nosti jännityksen huippuunsa. Harmitus oli suuri kun avannosta nousi lopulta reilun kokoinen sulkava. Reissu oli kuitenkin antoisa, saimme filekokoisia ahvenia sekä tapasimmehan Tildan omistajineen ja muitakin mukavia kalamiehiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti