Kotiinlähdön kynnyksellä

Atte ja Niko, poika ja isä ovat innokkaita kalamiehiä. Atten rippilahjaa miettiessä päätimme yhdessä Keräsen perheen kanssa antaa kunnon elämyslahjan - kalareissun pohjoisimpaan Suomeen. Ja voihan olla, että tässä oli vähän Nikonkin lehmä ojassa. Tiistaiaamuna miehet suunnistivat vapoinensa Utsjoen rantaan, uudelleen avatun hotellin nimikkomutkaan. Pahimmoilleen yltynyt helle oli passivoinut pyyntikokoiset kalat mutta viime vuonna yhdessä käydyn perhokalastuskurssin heittoharjoitukset näyttivät jääneen korvan taakse molemmilla.

Keskiviikkona poikkesimme Tenovuonolle taimenen pyyntiin. Navakka ja paikoitellen miltei myrskyisä tuuli vei parhaan terän kalastukselta. Sen verran jylhä ja kaunis kalapaikka liikautti Atten ja Nikon sisintä, että torstaina oli lähdettävä samalle rannalle uudestaan. Vaikka isot taimenet eivät tällä kertaa vapoja taivutelleet, oli reissu kaikin puolin mieleenjäävä. Vapautettujen pienten taimenien lisäksi kampelat olivat syöntituulella. Attelle ja Nikolle uusi ja eksoottinen saaliskala pääsi mökillä savustuspönttöön. Herkullinen ateria katosi lautasilta ennätysajassa.

Atte pysähtyi ihailemaan Tenovuonon jylhiä maisemia

Nikokin löysi täältä rauhan

Ei ole ruuhkaa, ei

Herkullinen saalis

Namskis!

Minä ja Helena teimme retken Tanahornille, Tenovuonon kuuluisimmalle näköalapaikalle. Jo matka Berlevågiin oli suuri elämys. Kongsfjordelvan rantoja seuraileva tie vie Jäämeren rantaan, Kongsfjordiin. Sieltä tie jatkaa kymmeniä kilometrejä merenrantaa seuraillen kohti Berlevågia. Lukemattomat lahdet ja niemennokat seuraavat toisiaan. Kaikki mahdolliset kallionmuodot, turkoosinvärinen meri ja lahtien ylängoiltä laskevat kristallinkirkkaat pienet joet ovat kuin satukirjasta. 

Kaksi piekanaa samassa kuvassa!

Merenrannan karua kauneutta

Sinisen sävyjä Kongsfjordilla

Berlevåg on tunnettu merikalastuksen keskus. Kalatehdas sijaitsee aivan pikkukaupungin keskustassa  ja kalat näkyvät muutenkin ympäri kaupunkia eri muodoissa. Kalakaupasta saa varmasti tuoretta kalaa ja elintarvikekaupassa oli saatavilla hyvä valikoima meren makoisia aarteita. 

Berlevåg

Polku Tanahornille lähtee muutama kilometri Berlevågista länteen. Hyvin viitoitettu, noin 4 km:n  polku kulkee kirkasta puroa seuraillen ja nousee ylängölle maltillisesti. Ensimmäiset vilaukset Tanahornista  voi nähdä jo puolimatkassa. Ylängölle noustessa maisemaa hallitsevat ympäröivät tunturihuiput. Määränpäässä näköala aukeaa vasta aivan viime hetkellä. Varsinaisesta kallioseinästä meren ylle kurottava kieleke on yllättävän kapea. Kovalla tuulella viimeiset parikymmentä metriä kannattanee jättää kävelemättä. Korkean paikan kammosta kärsivien on syytä hengitellä tavallista syvempään ennen kuin askeltaa viimeiselle nokalle. Perillä odottaa kuitenkin suurenmoinen elämys. Näköala on kaikessa avaruudessaan huikea. Ulkomerelle katsottaessa rantaa ei näy ja Tenovuonolle näkymä on kymmeniä kilometrejä. Meren pintaan on nokalta matkaa 266 metriä. Tällä paikalla ihminen tuntee itsensä todella pieneksi.  

Polun alku on helppo löytää

Puron vesi on kirkasta

Kohde näkyy jo

Lähellä ollaan, mutta merta ei vielä näy

Huipulla!

Näkymä Tenovuonon suuntaan

Katse Jäämerelle

Ja alhaalla merivesi on näin kirkasta

Paluumatkalla

Tässäkin kirkkaassa purossa oli kaloja

Paluumatkalla pysähdyimme syömään Kongsfjord Gjestehusissa. Tämä idyllinen paikka kannattaa laittaa korvan taakse. Mukava henkilökunta, maukas ruoka ja viihtyisä ympäristö - siis täydellinen ruokapaikka. Täällä voi myös majoittautua hienosti entisöidyissä huoneissa.

Kongsfjord Gjestehusin pihapiiriä

Vanha laituri oli lintujen käytössä

Näkymä pihalta vuonolle

Ravun jäänteet laiturilla

Sainpas kunnon kuvan tiirasta tänä kesänä

Tätä kirjoittaessa olemme pakkauspuuhissa. Kotimatkamme alkaa varhain tiistaiaamuna. Vene on nostettu talviteloille ja tavaroita on pakattu pitkin päivää. Antoisa kesä on jälleen takana. Mieleenjääviä muistoja on yltäkyllin. Luontoelämysten lisäksi olemme nauttineet monien ihmisten mukavasta seurasta.

Tämä viikko on ollut Tenolla melko hiljainen. Vesi on laskenut entisestään ja liikkuminen joella vaatii erityistä huolellisuutta. Tuulet ovat kiusanneet kalastajia myös tällä viikolla. Lohensoutajia on ollut näillä vesillä vain muutama, mutta laatu on korvannut määrän. Viimeisin lohi tutusta Kivikoskesta nousi tänään aamupäivällä kun Masa tartutti komean lohen Niileksenkiven yläpuolelta. Vaappuun iskenyt lohi oli vieraillut joessa jo aiempinakin kesinä kiduskannen täplien runsaudesta päätellen. Yksitoistakiloinen lohi sylissä on helppo hymyillä. Parhaimmat onnittelumme Masalle hienosta lohesta!

Oikea lohimies ja oikea lohi!