Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Kesän tärkein lohi


Menneellä viikolla saimme vieraiksi kummipoikamme Väinön perheen Hollolasta. Väinön lisäksi perheeseen kuuluvat pikkuveli Sampo, äiti Piia ja isä Ossi. Utsjoen matka on ollut perheen toiveena jo pitkään ja vihdoin tänä kesänä reissu toteutui. Varsinkin pojille Lapin näkeminen on ollut suuri elämys. Täällä on kaikki niin erilaista kuin kotona. 


Viikko kului monenlaisten puuhastelujen parissa. Sunnuntaina pidimme Vitosniemen kodalla vohvelikekkerit. Vohvelinsyönnin ohessa perhe etsi onnistuneesti lähistön geokätköä. Lohensoutajien puuhia oli myös mielenkiintoista seurata. Sampo piti seuraa Katalle, kunnon eläintenystävän tavoin.


Sampo ja Kata - kaverukset


Ossi nuotiolla


Maanantaina olimme yhdessä Varangilla, Nessebyn kirkon niemimaalla kalareissulla. Vaikka tuuli puhalsi mereltä navakasti, ei se matkalaisia haitannut. Kaunis merimaisema teki suuren vaikutuksen koko perheeseen. Isä Ossi sai reissun ainoan sein joka paistettiin myöhemmin mökillä iltapalaksi.


Piia ja tärpin odotus


Yksi Varanginvuonon haahkapoikueista


Sampo ja Ari huilaa kalastuksen ohessa


Intiaanipäällikkö Ossi sekä reissun suurin ja ainoa


Piia ja Ossi kävivät tiistaina Kuoppilastunturin huipulla. Norjan kaukaiset lumihuiput Rastigaisan johdolla sekä laaksossa virtaava Teno näyttivät luonnossa niin lumoavilta, että näkymää saa muistella vielä pitkään. Kapustarinta, isolepinkäinen ja tunturikihu päätyivät verkkokalvon lisäksi kameran muistikortille upeina otoksina.


Matkalla huipulle


Perjantaina koko perhe suuntasi Nuorgamiin, Skaidijärven rantaan telttalaavu mukanaan. Kaunis aurinkoinen ilta kruunasi yön yli kestäneen retken. Ossi osoitti jälleen kalamiestaitojansa tartuttamalla järven aran raudun vieheeseensä. Jos haavi olisi ollut retkellä mukana, olisi perhe ehkä syönyt iltapalaksi paistettua rautua...



Telttalaavun koepystytys


Tälle viikolle olin varannut kaksi soutulupaa Tenolle. Torstaina mukanani kalastivat Sampo ja Ossi. Sampon kanssa näimme lohen todella läheltä kun lohijalka hyppäsi korkealle Vitoslompolossa. Nuori Sampo rentoutui veneessä lopulta niin täydellisesti, että uni taisi käväistä silmässä veden rauhoittavan äänen myötävaikutuksella.

Tiistaina olimme joella kummipoika Väinön kanssa. Jo keväällä kun Väinon perhe ilmoitti lomasuunnitelmistaan, totesin Helenalle että toivottavasti saamme Väinön kanssa yhteisen lohen. Väinö on aiemmin veistänyt kanssani vaappuja ja nyt olisi lohi tilauksessa. Olimme joella jo aamuseitsemältä. Saaliit olivat olleet olemattomat viime päivinä. Ensimmäinen lasku oli hiljainen. Toiselle laskulle vaihdoimme vieheet ja lähdimme soutamaan. Yhdeksän jälkeen kelan jarru parkaisi oikein kunnolla Kivikoskessa. Reunavapaan tarttunut lohi koukkasi mukaansa keskivavan siiman ja meillä oli hetkeksi jännityksentäyteistä puuhaa veneessä. Väinö väsytteli lohta ja minä selvittelin siimoja jotka onneksemme vapautuivat toisistaan, eikä lohi karannut. Väsyttelyn edetessä vapa siirtyi kummisedälle ja Väinö ei millään meinannut malttaa istua veneessä. Oli kuulemma niin paljon nähtävää... Ensimmäisen kerran lohen tullessa veneen lähelle, se roiskaisi vettä kunnolla ja kasteli Väinön vaatteet kertaheitolla. Samalla näimme lohen ensi kertaa. "Sehän on kunnon lohi", pääsi kummisedän suusta. Aurinko paistoi ja kristallinkirkkaassa vedessä uiva hopeinen lohi näytti lähes läpikuultavalta. Vähitellen lohen syöksyt lyhenivät ja pitkävartinen koukku nosti sen veneen laitojen sisäpuolelle. Kalapapin aamenen jälkeen riemu oli ylimmillään ja hymy sekä nauru olivat herkässä molemmilla kalamiehillä. Vitosniemen kodan kohdalle rantautuneen veneen pohjalla pötkötti metrinen Tenon lohi. 


99 cm ja 9,2 kg


Kesän tärkein lohi

Iltapäivällä palasimme joelle ja saaliimme merkitys alkoi valjeta myös Väinölle. Kivikosken lähtöpaikalla tapasimme lohimiehen joka oli nähnyt lohenväsytyksemme. Tämä herrasmieskalastaja otti ensimmäiseksi lippalakkinsa päästä, kätteli meidät ja onnitteli hienon lohen johdosta. Tämä kruunasi päivämme lopullisesti.


Kameraan on tarttunut jälleen tukku sekalaisia kuvauskohteita.


Tenonajuruoho


Nuoraskarin oliivinvihreä kivi


Lapintiira, pyhänä pidetty lintu


Kanoottien lisäksi Tenolla näkee myös suppilautoja




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti