Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Onnenpotkuja


Mennyt viikko oli täynnä tapahtumia. Luonnon ihmeitä tallentui kameran muistikortille ja onni potkaisi myös joella kalastaessa. Säät ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Viikon säätyyppi oli puuskaisen tuulinen kaikissa eri lämpötilavaihtoehdoissa. Lauantai-iltana saimme nauttia raikkaasta rae- ja räntäkuurosta. Tenon vesi hypähti viikolla ylöspäin pari-kolmekymmentä senttiä ja on jälleen laskenut reilulla vauhdilla. 


 Tämä nuori lohimies kalasti innolla pappansa kanssa, 
kovasta tuulesta huolimatta


Maria ja Helena kävivät Varangilla katsomassa nähtävyyksiä


Paluumatkalla tytöt ihailivat joutsenperheen uintiretkeä, 
niitä häiritsemättä - alatuulen puolelta


Tänä kesänä olemme kuvanneet monia eri lintulajeja. Alla muutama siivekäs lisää kokoelmaamme.


Harmaalokki tähystää sähkötolpan huipulta


Järripeipon ääni erottuu muista helposti


Leppälintu-uros on upean värinen


Liro on harvinainen vieras tontilla


Nalle ja Henri kävivät kylässä vaellusretkensä ohessa. Kävimme unohtumattoman retken Kuoppilastunturin huipulla. Pois lähtiessämme Henri huomasi tyynen taukopaikkamme lähellä jäniksen. Vaikka jänis on arka eläin, on se selvästi myös utelias. Pienen juoksulenkin jälkeen se tuli muutaman metrin päähän ihmettelemään vaaratonta kuvaajaa. Tällä kertaa jänis antoi kuvata itseään harvinaisen läheltä. Tupsuhännän turkki oli jo lähes kokonaan kesäkuosissa. Tämä kuvaamiskokemus jää mieleen.


Huomaatko sinä jäniksen tästä kuvasta?


Jänis pysytteli mahdollisimman liikkumattomana


"Kuvaa vaan. Kyllä mää jaksan poseerata"


Lohen nousu on ollut Tenossa vielä vaatimatonta ja lohisaaliit ovat olleet vielä satunnaisia. Oma onnenpäivä sattui torstaille. Pääsin laskemaan Kivikosken aamuseitsemältä ensimmäisenä. Tuskin olin päässyt kunnolla alkuun, kun vanhaa ottivaappua vietiin rauhalliseen tahtiin. Aluksi köydenvetokaveri tuntui pienehköltä, mutta väsytyksen kestäessä sen todellinen koko alkoi paljastua. Hannunväylän yläpäässä, Alemman Vitosjoen alla sain lohen vihdoin koukattua veneeseen. Uskomattoman kirkas lohi oli hotkaissut vanhan papukaija-vaapun syvälle suuhunsa. Lohikaunotar oli 106,5 cm pitkä ja painoi 12,5 kg. Näissä olosuhteissa tämä lohi oli lottovoitto.



Lohikesä on alkanut hienosti


Vallen Lomakylän ravintolan seinällä on komea lohitrofee. Viime elokuussa Aittisuvannosta noussut 24,5 kg lohi-isomus on vaikuttava näky. 


Aittisuvannon kojamo


Lomatunnelmissa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti