Eilen pääsimme tutustumaan uuteen kalastusmuotoon, siian ongintaan. Helmikuussa kun kävimme Sepon ja Mikan kanssa Porvoossa pilkillä, lupasivat nämä mainiot kalaveikot viedä meidät keväiselle siikareissulle. Siian onginnasta on tullut viime vuosina suosittu harrastus rannikkoseuduilla. Siiat uiskentelevat keväisin aivan rantojen tuntumassa sukasmatojen ja muiden herkkujen perässä. Heittokalastusvälinein varustautunut onkimies voi pienellä vaivalla saada rannalta kalastaen ruokapöytäänsä herkkuaterian. Lisäksi ruokatarpeita pyytäessä saa samalla nauttia kiireettömästä kalastuksesta, hienoista maisemista, raikkaasta meri-ilmasta ja vaikka hyvästä seurasta, kuten me.
Seppo ja Mika olivat saaneet tuttua kalastusseuraa, sillä VP oli liittynyt teamiin jo edellisenä iltana. Miesporukka kävi ennakkoon testaamassa lähiseudun siika-apajia. Nämä osoittautuivat kuitenkin lähes tyhjiksi, joten lauantain onkireissu päätettiin suunnata selvästi ulommas merelle.
Kahdeksalta lauantaiaamulla olimme sovitusti Sepon mökkirannassa. Säidenhaltija oli meille jälleen suosiollinen, sillä aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kylmä kevät päätti hellittää otettaan tänään, juuri sopivasti retkipäivänämme. Matkasimme veneellä ripeää marssivauhtia perinteitä uhkuvien saaristomaisemien halki. Saari saarelta avomeri alkoi pilkistellä horisontissa ja lopulta saavuimme perille, Pellingin saariston edustalla olevalle Norra Sandölle. Paikka on virkistysaluetta, missä on hyvät rantautumispaikat hiekkarantoineen ja tulipaikkoineen.
Perille päästyämme viritimme kastemadoin varustetut onkemme pyyntiin. Kalavelho Seppo tunsi nämäkin ottipaikat etukäteen ja nappasi samantien komean siian muille ihmeteltäväksi. Pian muutkin pääsivät väsyttelemään Suomenlahden vauraita siikoja. Onkiminen oli leppoisaa puuhaa. Pyynnissä olevien vapojen syötit tarkistettiin säännöllisesti ja siikoja kertyi juuri sopivasti. Ruokatauolla söimme taatusti tuoretta, nuotiolla kypsennettyä siikaa. Samassa lämmössä ja sulassa sovussa kypsyivät myös folioon käärityt perunat. Pääaterian kruunasi "Sepon soosi", joka maistui sekä kalan että perunan höysteenä. Jälkiruokana oli nuotiopannulla paistettua leipäjuustoa, lakkahillolla kuorrutettuna. Kyytipoikana tietenkin pannukahvit kuksista hörpättyinä. Kun vielä lämpötila nousi auringon porottaessa tyynessä säässä lähelle pariakymmentä, oli tunnelma melko lähellä sitä täydellistä. Unohtaa ei sovi näiden herrojen lämmintä seuraa, joka pursuaa hyvää tuulta.
Tästä ei kalaretki hevin parane.
Kyhmyjousen on tuttu näky Pellingin vesillä
Leppoisaa matkantekoa
Ulappa häämöttää jo
Seppo styyraa
Merimetson vauhtia
Mika - kalamies innokkaimmasta päästä
Porvoon saaristo on täynnä toinen toistaan upeampia huviloita
Ulkoluodon meriopasteita
Totti nauttii meri-ilmasta
Siikaonki pyynnissä
Tärppikulkuset
Meren antimia
Lounas kypsymässä
Gourmetta lautasella
VP paistaa jälkiruoaksi leipäjuustoa
Mikan nälkä lähtee
Graavisiikaa saaristolaisleivällä
VP terävänä siikaongella
Totilla on painavaa asiaa: "Tää on ihan huikea paikka!"
Norra Sandön komeita mäntyjä juurakoineen
Kotisatama
Tuliaissiiat kypsymässä
Äitienpäivän ateria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti