Pääsin käymään Utsjoella ensimmäistä kertaa ruskan aikaan. Ari jäi kotimieheksi Totin kanssa pitämään torppaa pystyssä sillä aikaa, kun minulle avautui mahdollisuus nauttia syksyisen Pohjois-Lapin lumoa. Reissu matkoineen sujui oikein hyvin ja akut on taas ladattu täyteen tulevia haasteita varten.
Sain kokea monia hienoja hetkiä tunturissa niin yksin kuin Marian kanssa. Myös vierailut Elmon ja Marian luona olivat kuin balsamia mielelle. Hyvien ystävien kanssa aika rientää siivillä. Jouduin jossakin kohdin reissua ihmettelemään, että mikähän päivä mahtaa olla - huomatakseni olleeni pari päivää väärässä ja ajan kuluneen ihan liian pian.
Jälleen kerran totesin omakuivattamien ruokien olevan todella paljon parempia verrattuna teollisiin retkiruokiin. Sainpa reissun aikana muutaman ideanpoikasenkin toteutettavaksi talven aikana. Utsjoella oli aikaa myös ihmetellä elämää sellaisesta rauhallisesta kulmasta. Kyllä Nykäsen Matti on ollut oikeassa: Elämä ON ihmisen parasta aikaa. Sama tunne jatkuu täällä kotonakin. Olemme Arin kanssa katselleet pari hienoa pätkää. Toinen on Jouni Ohtamaan kuvaama video Vongoivan kammin valmistuksesta ja toinen Takaisin pintaan -elokuva. Hattu nousee korkealle niin tekijöille kuin noissa filmeissä oleville henkilöille.
Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin alla muutamia kuvia kommentteineen reissusta.
Sanoivat, että oli huono ruska. Minulle kokemus väriloistosta oli huikea!
Näkymä jo rakkaaksi tulleen Kuoppilaksen päältä
Kuoppilaksen retkellä valmistin myös lounasta. Windboiler on tehokas keitin, jonka kanssa saa olla tarkkana ettei vahingossa keitä vettäkin pohjaan ;-)
Vitosen kodan taikaliekki
Luu tunturissa
Farppalin reissulla näimme Marian kanssa komeita porojakin
Skaidijärvi oli hetken tyyni
Lähes kahden viikon aikana maisema muuttui väriloistosta harmaan ja ruskean eri sävyiksi. Molemmat hienoja omilla tavoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti