Toivo Pylväläinen on yksi merkittävimmistä vaapunvalmistajista maassamme. Hän asui kymmeniä vuosia keskellä Päijännettä, kolmen kunnan rajojen risteyksessä olevassa Koreakoivun saaressa. Alkeellisista oloista huolimatta Toivo Pylväläinen viihtyi saaressa mainiosti eikä valitellut yksinäisyyttä. Innokas kalamies pyysi kalaa särpimeksi kesät talvet ja veisteli kaarnasta ottavia vaappuja jotka ovat nykyään haluttua keräilytavaraa. Pylväläisen antoi vaappujen parissa tekemällään työllään merkittävän perinnön maamme vaapunvalmistajille, niin suurille kuin pienille.
Terveellistä lukemista meille kaikille
Tällä viikolla on verstaalla nikkaroitu ahkerasti. Omatekoiset puulusikat ovat tällä hetkellä Brittein saarilla kovaa huutoa, mikäli paikalliseen sanomalehteen on uskominen. Meidän verstaalla ensimmäinen lusikka syntyi jo viime vuonna ja tänä syksynä tuo veistokuume tarttui Hannaan, Nikoon ja Tuulaan. Vaellusruokia syödessä lusikan on syytä olla riittävän pitkällä varrella varustettu, mikäli haluaa syödä pussiruokia puhtain sormin. Itse tehden lusikasta saa suuhun ja käsiin sopivan persoonallisen mittatilaustuotteen. Kataja lienee parhaita ja käytetyimpiä puulajeja ruokailuvälineisiin. Puun sitkeyden tuoma kestävyys ja helppo veistettävyys lienevät kauneuden lisäksi syinä katajan suosioon. Katajaa työstettäessä valloittava tuoksu kiemurteli veistokolmikon sieraimiin heidän veistäessä omia lusikoitaan. Tekemisen riemua oli näillä lusikkanikkareilla kuin lapsilla konsanaan kun omien käsien taidot tuottivat toinen toistaan upeampia lusikoita. Katajan hienot ja värikkäät syyt antoivat jokaiselle lusikalle oman persoonallisen ulkonäön. Kahta samanlaista lusikkaa syntyy tuskin koskaan.
Hannan aihio alkutekijöissään
Tuulan lusikkaan haettiin mittoja toisesta lusikasta
Niko kovertaa tarkkana
Hanna toivoo joukulahjaksi Raspi-Roopea
Tuula muotoilee lusikan vartta
Koverrustaltta on tässä hommassa tarpeen
Katajan kauneutta
Tuulan lusikkaa koristaa kalanpyrstö
Kyllä näillä nälkä lähtee
Viime viikolla oli upeita aamuja. Helena ampaisi Totin kanssa lenkille Lapakiston alueelle, missä oli satumainen tunnelma.
Sammaliston rannan silhuettia
Hämähäkin verkko pyynnissä
Sammaliston rauhaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti