Keräsen perhe viihtyy ulkoilmassa. Pojat pelaavat pesä- ja jalkapalloa vanhempien nauttiessa vaeltamisesta ja golfin peluusta. Perheen miesväki on lisäksi innostunut kalastuksesta. Tämän kesän autoloma suuntautui maamme käsivarren kautta Altaan ja aina Nordkappiin asti. Euroopan huipulta perhe palasi Karasjoen kautta Karigasniemelle ja sieltä pitkin Tenon vartta Utsjoelle. Parin päivän stopin aikana ehdimme käydä joella lohen ja harjuksen pyynnissä. Pieni lohi saatiinkin tarttumaan vaappuun Maaherranväylässä mutta lohi sai ravisteltua itsensä irti ja jatkoi matkaansa kohti synnyinsijojaan.
Hanna ihastelee Atten taitavaa lätynkääntöheittoa
Harjusten pyynti onnistui Attelta ja Aatulta hienosti, sillä molemmat pääsivät väsyttelemään elämänsä ensimmäiset harjukset Annebaktin apajalta. Kalastuksen jälkeen pojat paistoivat itse omat kalansa kunnon kalamiehen tapaan. Paistetun harjuksen makuun ihastunut Atte jatkoi pyyntiä menestyksekkäästi seuraavana päivänä Maaherranväylällä. Isä-Niko tutustui Tenolla uuteen kalastusmuotoon, perhokalastukseen. Näinköhän Nikon kotoa löytyvä virveli saa kohta kaverikseen perhovavan.
Atte ja Annebaktin harjus
Aatu nauttii kalastuksesta
Kalamies paistaa oman saaliinsa
Niko viihtyy vesien äärellä
Maaherranväylä on varma harjuspaikka
Ansku aloitti kesälomansa perinteisesti vaelluksella. Tällä kertaa reitti on aiempaa haastavampi, sillä yli viikon kestävän vaelluksen suuntana on Paistunturin erämaa. Teimme Anskulle pienen yllätyksen, sillä kerroimme hänelle lähtöpäivän aattona saattavamme hänet Outakosken lähtöpisteeltä Akujärvelle saakka. Näin mekin saisimme nauttia uusista tunturimaisemista. Ja näkemisen arvoisia olivat nuo uudet alueet tuntureineen, järvineen, lähteineen ja lintuineen. Yöpymisen jälkeen Ansku jatkoi syvemmälle erämaahan, meidän palatessa takaisin Outakoskelle. Täytyy nostaa Anskulle vielä hattua, sillä ihan jokaisesta ei taida olla tuollaiseen yli viikon kestävään vaellukseen vaativassa maastossa. Paistunturin alueella on korkeita tuntureita, jokia sekä lukuisia palsasoita, joten oikean reitin valitseminen on tuiki tärkeää. Painavan rinkan kanssa pitkä reitti Outakoskelta Kaavaan vaatii paitsi taitoa ja fyysistä kestävyyttä, niin myös kosolti tervettä järkeä ja itseluottamusta.
Ansku ja saattojoukkue
Taavetti olisi halunnut myös mukaan
Akujärven telttapaikka
Totti on ansaitulla levolla
Akujärven kalakämppä
Kuikkapariskunta
Ikiwanha kataja
Kapustarinnan ääni on helppo tunnistaa
Sinirinta poseerasi kunnolla
Onko tämä nuori kivitasku?
Vanha merikotka kaarteli tunturin yllä
Rastigaisa peittyi pilveen
Akujärveltä tultuamme kävimme aamulla joella lohia tervehtimässä. Vitoslompolossa titti tarttui vaappuun ja irtosi hetken pyristelyn jälkeen meidän harmiksemme. Tänään pääsin Elmon kanssa joelle Renkussa. Sain nähdä aitiopaikalta kuinka pellin soutu tapahtuu. Juuri oikea soutunopeus on tärkeä vieheen kalastavuuden kannalta. Niinpä viiden minuutin soudun jälkeen lohi tarttui rajusti uittamaamme Tullimieheen. Kala tuntui heti kookkaalta. Syöksyt olivat vahvoja ja kala kävi näyttäytymässä pinnassa. "Taitaa olla lähes kymmenen kiloa", totesimme. Väsyttely sujui onnellisissa merkeissä ja lohi alkoi vähitellen uupua. Juuri kun varma kalasopan maku alkoi jo tuntua kielen päällä, lohi irtosi.
Elmo, oikea lohimies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti