Seppo on oikea kalamies. Mahdolliset saaliskalat hän hyödyntää tarkoin, aina maksaa ja jopa silmiä myöten. Perkuutähteitä jää yleensä minimaalisesti. Monista aiemmista Tenolle suuntautuneista reissuista on Sepolle jäänyt käteen yksi lohijalka ja paljon soutukokemusta. Jokaiselle reissulle on lähdetty kuitenkin suurin toivein, sillä joka tapauksessa se kunnon lohen saaminen on joka kerta lähempänä ja lähempänä...
Seppo ajelee kohti tuttuja kalavesiä
Tänä kesänä reissu saatiin soviteltua aikaisempiin vuosiin verrattuna parempaan ajankohtaan, heinäkuun alkuun. Jo ensimmäisen lupavuorokauden kuulumiset joelta nostivat pulssia. Vitosesta ja Kivikoskesta oli saatu kunnon kalat joten toiveet olivat korkealla. Keskiviikkoaamuna aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja puski hikeä kalamiesten pintaan. Nyt oli oikea hetki sitoa siimaan sama fluoripunahile-vaappu, joka löysi tiensä lohen leukoihin viime kesänä samanlaisissa olosuhteissa.
Hannunväylän yläosassa Sepon monivuotinen toive lopulta muuttui todeksi. Hyljekiven akanvirrassa huilannut lohi nappasi vaapun suuhunsa ja köydenveto Sepon kanssa pääsi vauhtiin. Aluksi lohi yritti teeskennellä pienen pientä tittiä, mutta totuus paljastui vähitellen. Viimeistään komea hyppy Hannunväylän alaosassa paljasti lohen mitat lopullisesti. Onnellisesti päättynyt väsytys huipentui lohen koukkaamiseen Nuoraskarin alaosan tietämillä ja kalamiesten vapautunut ilo pääsi irti. Lohta punnittiin porukalla useammakin puntarilla ja virallinen paino on 9,8 kg. Pituutta lohelle oli kertynyt 100,5 cm. Seposta oli vihdoin tullut aito koukkuun jäänyt lohimies.
Seppo ja kympin lohi
Tenossa vesi on jatkanut nousuaan koko viikon ja joki on melkoisessa tulvassa. Roskia tarttuu vieheisiin koko ajan ja virta sen kuin kiihtyy. Me suuntasimme lauantaina kalaan Varanginvuonolle. Saimme vuonolta mukavan saaliin, sillä onnistuimme kalastamaan turskien ja seitien kavereiksi herkullisia puna-ahvenia. Paistetut puna-ahvenet ovat suussa sulavia!
Kalamiehet syvillä vesillä
Pohjassa elelevä herkkukala, puna-ahven
Fuglebergetin asukki
Minttu ja Carita kävelivät tällä viikolla Kevon reitin. Hyväkuntoiset ja iloiset vaeltajat kävivät saunomassa ja kertomassa vaelluksensa kohokohdat, joita tuntui riittävän loputtomiin. Nauru oli herkässä molemmilla ja kotiin Hollolaan palasi kaksi uudestisyntynyttä leidiä, joiden vaelluskuume vain nousi Kevon komeissa maisemissa.
Minttu ja Carita, reippaat ja onnelliset vaeltajat
Luonto Utsjoella tarjoaa nyt parastaan. Kamera saa olla koko ajan viritettynä ja katse tarkkana.
Variksenmarja
Poropari
Vitosniemen rantasipi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti