Viikko sitten sunnuntaina illansuussa olin kalassa Kylmäkaltionsuvannossa ja väsyttelin pitkään kalaa, joka ei selvästikään ollut harjus. Harmikseni ärhäkkä kala pääsi irti perhosta ja jäi mysteeriksi. Maanantai-iltana, rauhoituksen jälkeen, palasin samoille jalansijoille katsomaan, että kohtaisinko karanneen kalan vielä uudestaan. Kun koirankarvaperho saavutti tutun virranjuonteen, tarttui siihen sama kala määrätietoisin elkein. Kalan vetäessä voimiensa tunnossa, koko 27-metrinen heittosiima katosi kelalta pikavauhtia. Sen jälkeen kala kävi pinnassa, paljastuen komeaksi taimeneksi. Hurja alkusyöksy vei taimenen voimista parhaan terän ja se palasi lähelleni, uiden parin metrin päästä kohti ylävirtaa. Vähitellen syöksyt lyhenivät ja taimen kierteli ympärilläni kunnes sain ohjattua sen lopulta haaviin.
Taimen oli kaunein minkä olen koskaan saanut. Juuri vedestä nousseena sen selkä näytti vaalean oliivinvihreältä, läpikuultavalta ja oli täynnä täpliä, jotka jatkuivat alas kullankeltaiseen vatsaan saakka. Ihailin taimenta pitkään joen rannalla ja kiitin Tenoa harvinaisesta saaliistani. Se, että tämä tuli vielä niin läheltä omaa mökkiämme lämmitti mieltä erityisen paljon. Taimenen värikirjo kertoo sen olevan kotoisin jostain lähijoesta tai -järvestä. Todennäköisesti se on laskeutunut Tenoon Ylemmästä Vitosjoesta, Annebaktin yläpuolelta.
Torstaina ajoimme Tenovuonolle Hannan, Piian ja Sampon kanssa. Tänä kesänä kalastuslupien kolminkertaistuneet hinnat olivat tehneet tehtävänsä. Olimme rannan ainoat kalastajat, kunnes saimme seuraamme vuosikymmeniä paikalla käyneen oululaispariskunnan. Sää kalastukseen oli mitä parhain. Aurinko paistoi pilvien lomasta, eikä takaviistosta puhaltanut tuuli häirinnyt meitä lainkaan. Luoteen puolella olevalla Smalfjordilla tuuli näytti nostavan kunnon vaahtopäitä.
Taimenet olivat erinomaisella syönnillä heti alusta saakka, sillä sain puolitoistakiloisen taimenen ensimmäisellä heitolla. Muutenkin saimme kalatapahtumia tämän tästä. Reissumme hipoi lopulta täydellistä, sillä meistä jokainen sai väsytellä hyvän kokoista meritaimenta. Kaikki saamamme taimenet olivat pulskia ja hyväkuntoisina erittäin voimakkaita. Jarrut lauloivat taimenten kiitäessä vuonon kirkkaassa vedessä. Sampo sai reissun suurimman, parikiloisen taimenen ja Hanna ja Piia väsyttelivät kumpikin elämänsä ensimmäiset taimenet. Onnistuneelta kalareissulta saimme kuvattua hienoa materiaalia tulevaan Teno-leffaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti