Viikonloppuna olimme pilkkimässä Siikaniemen tutuilla kalapaikoilla. Tukikohtanamme oli jälleen kalapaikkojen kupeessa oleva Rysänperän kota. Lauantaiaamuna pakkasta oli parikymmentä astetta. Piia ja Sampo eivät purevasta pakkasesta välittäneet, vaan tulivat innolla kaloja narraamaan. Pieni pohjoisesta henkäillyt tuulenvire houkutteli kalastavan kvartettimme läheisen saaren tyynelle eteläpuolelle. Paikka osoittautui oivalliseksi. Parin särjen lisäksi avannoista nousi muutama filekokoinen ahven. Kärpäsentoukkansa ilmiselvästi kouluttanut Helena näytti muille mallia ahvenien tartuttamisesta.
Tänään olimme samoilla kalapaikoilla Elisan kanssa. Elisa on tunnettu siitä, että hänellä on ns. kalageeni. Aina kun Elisa on ollut kanssamme kalassa sekä pilkkimässä että jigaamassa, niin hän saa kaloja. Niin kävi tänäänkin. Ahvenet olivat erittäin arkoja ja varautuneita, mutta kärsivällisyys palkittiin muutamalla paistokokoisella ahvenella. Saimme nauttia aivan täydellisestä ulkoilusäästä. Sää oli eilistä lämpimämpi ja tuuli oli tyyntynyt lähes kokonaan. Järven yllä liikkui matala sumuverho, jonka ansiosta maisema muuttui yhtenään. Yllämme näkyi sininen taivas ja auringon säteiden lämpö tuntui kertovan kevään lähestymisestä.
Kunnon kalareissun kruunaa huippueväät. Tänäkin viikonloppuna kodan tulilla kypsytetiin mitä herkullisimpia suuhunpantavia. Namskis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti