Kävimme Sampon kanssa eilen pilkillä Siikaniemessä. Sää oli pilvinen ja pakkanen oli vielä melko kireää, joten emme lähteneet sen kauemmaksi. Pienen tuulenvireen ansiosta selkä oli hyvä pitää pilkkiessä kohti tuulta. Kalat olivat vaatimattomalla syönnillä. Hetki siitä, kun minä olin saanut yhden pienen ahvenen, kuului takanani "Ariii! Katso!" Sampo oli saanut elämänsä suurimman pilkkikalan, hauen. Onnea oli matkassa, sillä hauki ei ollut saanut siimaa terävien hampaittensa ulottuville. Wau! Reissumme sai aivan uuden luonteen ja tunnelmat nousivat heti kattoon. Sampon hauki päätyi hänen kotonaan lopulta suikaleiksi jotka paistettiin leivitettyinä. Namskis!
Pilvistä kauneutta Vesijärvellä
Onnellinen pilkkimies
Tänään lähdin käymään Ruskan kanssa kalareissulla vähän pidemmällä olevalla kalapaikalla. Ahvenet olivat aivan pohjan tuntumassa ja olivat todella arkoja. Pienikin liike pilkissä sai ne pienen nousun jälkeen laskeutumaan takaisin pohjaan. Kauempana käynyt pilkkijä tuli lähemmäs ja huikkasi samanlaisista kokemuksista tänä aamuna. Hänen rapsutellessa Ruskaa, ilmestyi kaikuni näytölle pohjaan paksuja viivoja, jotka ajattelin kuuluvan lahnoille. Samassa tärppäsi, ensimmäistä kertaa koko aamuna. "Ole ahven, ole ahven", toivoin koko noston ajan ja toiveeni toteutui. Ahven oli avannosta noustuaan varmasti yhtä hämmästynyt kuin minä. Juuri kun sitä vähiten odottaa, tarttuu pilkkiin suurin koskaan pilkkimäni ahven. Tällaistahan tämä kalastus on ja näitä kaloja varten pilkille tulee usein lähdettyä. Aina kun pilkin upottaa jään alle, on mahdollisuus saada mitä tahansa.
Ahven 39 cm
Ruska viihtyy pilkkireissuilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti