Ystävämme Seppo ja Mika kävivät tässä "männä viikolla" vaappukurssilla. Nämä taitavat kalastajat ja mitä hienoimmat herrasmiehet ovat ulkoilmaan ihastuneita kaveruksia. He kalastavat erilaisin tavoin vuoden lähes jokaisena viikonloppuna. Taitaapa nyt jo molemmatkin heistä olla koukussa myös vaapuntekoon, ainakin koukutuspihteihin ;-)
Vaappukurssin päätösmainingeissa suunnittelimme Sepon ja Mikan kanssa yhteistä retkeä Pernajan ahvenapajille. Niinpä suuntasimme eilen aamuvarhaisella automme nokan kohti etelää, nousevan auringon säestyksellä. Turhaan eivät mahtavat ystävämme hehkutelleet apajiensa erinomaisuutta. Vaikka ensimmäisen avannon kalustotappiot hieman korvensivat mieltä, hauenretaleen vietyä ottivermeet meren syvyyksiin, oli pilkkipäivämme täydellinen menestys. Aurinko helli meitä koko päivän, eikä tuulikaan päässyt liiaksi kiusaamaan.
Vaappukurssin päätösmainingeissa suunnittelimme Sepon ja Mikan kanssa yhteistä retkeä Pernajan ahvenapajille. Niinpä suuntasimme eilen aamuvarhaisella automme nokan kohti etelää, nousevan auringon säestyksellä. Turhaan eivät mahtavat ystävämme hehkutelleet apajiensa erinomaisuutta. Vaikka ensimmäisen avannon kalustotappiot hieman korvensivat mieltä, hauenretaleen vietyä ottivermeet meren syvyyksiin, oli pilkkipäivämme täydellinen menestys. Aurinko helli meitä koko päivän, eikä tuulikaan päässyt liiaksi kiusaamaan.
Iltapäivällä kotiinvietäviksi oli kertynyt reilusti paistinpannulle kelpaavia ahvenia ja Helenan onnistuneesti väsyttelemä hauki. Pilkkipäivän tarjoiluun kiinnitettiin tällä kertaa jopa tavanomaista enemmän huomiota. Helenan uusi, pakkasessakin pelaava retkikeitin osoitti toimivuutensa. Toki tuletkin tehtiin makkaranpaistoa ja tunnelmaa varten. Tuulensuojassa ja auringonpaisteessa vietetty evästauko jäi varmasti mieleen. Ilmassa oli selvät kevään merkit. Lahden MM-hiihdoista kuului mukavia uutisia. Nämä kahvit olivat samalla mitalikahvit.
Mainittakoon että paluumatkalla pilkimme aamun ensiavannot uudestaan. Kuinka ollakaan, hauki tarttui jälleen luottopilkkiin ja Helenan sitomaan pettämättömään pilkkiperhoon. Kala nousi jo jäälle, mutta onnistui katkaisemaan siiman rimpuillessaan raittiissa ulkoilmassa. Niinpä katsoin vierestä kun se peruuttaen luikahti avannosta takaisiin veteen pilkkiperho suupielessään vilkkuen...
Mika kairaa tutuilla vesillä
Seppo ja tuliterä pilkkikelkka
Kunnon pannukarkeaa kokoa
Kahvit tulossa Helenan uudella keittimellä
Tyytyväinen pilkkiseurue
Nimikkomakkarat
Helena paistaa yllätysjälkiruokaa
Pehmeäksi paistettua leipäjuustoa ja lakkahilloa
"Kyllä meidän kelpaa", toteaa Seppo
Totti on pilkkiporukkamme vakiojäsen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti