Saimme olla tänä kesänä Utsjoella hieman aiempia kesiä pidempään. Syksyn merkit näkyvät luonnossa jo selvästi. Yöllä hämärä verhoaa maiseman muutaman tunnin ajaksi. Lehdet kellastuvat päivä päivältä kohti kuukauden kuluttua koittavaan parasta ruskaa.
Syksyn värejä
Kesän kaksi viimeistä kalastusaamua Tenolla jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Hemmo, lähes mökkinaapuri ylävirran puolelta, kysyi että lähdenkö hänen seuraksi tiistaiaamuksi joelle. Myöntävä vastaus oli helppo antaa, sillä saisin samalla oppia ylävirran soutupaikkojen kujeita. Pitkään noussut vesi oli lähtenyt viikonloppuna selvään laskuun. Matkaan lähdettiin aamuvarhaisella ja saimme lohen tarttumaan muutamaksi sekunniksi tutussa Vitoslompolossa.
Hemmo nauttii aamun rauhasta
Tämän kesän viimeistä kalastusaamua suunniteltaessa Helena toivoi Hemmon ja minun soutavan kesän päätösreissun. Aamulla oli ilmiselvä kalakeli. Pilvinen ja tumma sää sekä edelleen laskenut vesi nostivat toiveita entisestään. Vieheiden valinta oli yllättäen helppoa. Joella oli hiljaista, sillä me olimme ainoat kalastajat koko näkyvällä jokiosuudella.
Heti ensimmäisellä laskulla Kivikoskessa vapa vääntyi luokille ja räikkä huusi lohen tarttuneen. Lohi oli valinnut suuhunsa juuri sen vaapun joka tuntui aamulla siltä oikealta. Alun hyppyjen jälkeen lohi ui pitkin pohjia ja tuli koukatuksi lopulta Vitoslompolon keskivaiheilla. Kokeneen lohimiehen, Hemmon väsyttelemä rauhallinen lohi painoi punnituksessa 9,8 kg ja pituuttakin oli kertynyt puolta senttiä vaille metri.
Rantautumisen jälkeen Hemmo soitti pojalleen Jarille ja veljelleen Hannulle Sirmaan, missä kaksikko oli soutanut koko yön tuloksetta. Kuultuaan saaliistamme saapuivat nuo ripeät ja väsymättömät kalamiehet ennätysajassa Kivikosken niskalle ja pakkasivat kalastusvermeensä rannalla odottaneeseen veneeseen. Käytyään tarkistamassa kalasäkkimme sisällön, he laskivat edellämme Vitoslompoloon.
Suvannon yläosassa lohi iski herrojen pyytöihin ja kalan hyppyjen roiskeet näkyivät Kivikoskeen asti, mistä seurasimme alkanutta lohenväsytystä. Lopulta miehet koukkasivat lähes kahdeksankiloisen lohen kaukana alavirrassa, sillä heikosti kiinni ollut lohi piti väsytellä silkkihansikkain. Lohen nähtyämme saimme nähdä myös ottivaapun. Se oli Jarin viime keväänä suunnittelema väri (käärmefolion päällä läpinäkyvä kupari) joka osoitti toimivuutensa komean lohen muodossa. Uskomattoman hieno aamu molemmille venekunnille. Tällaiseen aamuun on hyvä lopettaa lohenkalastus tältä kesältä.
Tyytyväisiä kalamiehiä - Hannu, Hemmo ja Ari
Oikeat miehet oikeassa paikassa - Jari ja Hannu
Kympin lohi pistää savolaismiehenkin hymyilemään
Aamun ottivaaput
Ajoimme Utsjoelta reiluksi päiväksi Lestijärvelle. Laulujoutsenperhe ruokaili aivan mökin läheisyydessä. Kuusihenkisen perheen nuoriso opettelee vielä jonkin aikaa omille siiville pääsyä.
Jälkipolvi tottelee hyvin vanhempiansa
Ruoka löytyy järven pohjasta
Laulujoutsenperhe viihtyy hyvin yhdessä
Jussinsaari Lestijärvellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti