Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Vaellusretki mahtavissa maisemissa


Palasimme tänään Johkamielliin kolmen päivän vaellukselta. Tunturitupien Oton vinkkejä kunnellen teimme muutoksia aikaisempaan reittisuunnitelmaamme. Lähdimme Johkamiellistä Kuoppilastunturin kautta Kuoppilasjokilaaksoa seuraillen kohti etelää. Aamun kuurosateet olivat vaihtuneet miellyttäväksi poutasääksi. Totillakin oli oma reppu jossa sen omat ruokatarvikkeet kulkivat kätevästi. Tuskin olimme päässeet Kuoppilastunturin yli kun näimme kotkan aivan lähietäisyydeltä. Kävelimme puurajan yläpuolella kohti etelää, kun se lähti alapuoleltamme olevasta koivikosta kohti jokilaaksoa arvokkaasti liidellen. Harvoin saa katsella kotkan lentoa yläpuolelta. Lähistöltä löytyi myös kotkan sulka. Voiko reissu enää tämän komeammin alkaa?

Yöpymispaikoissa riitti valinnanvaraa. Tunturipuroja virtaa tämän tästä ja tuulelta suojaisia tasanteitakin löytyy kun laskeutuu tunturin rinteiltä alas. Yön jälkeen matkamme jatkui jokikanjonissa kirkasta virtaa ihaillen. Jokirantaan laskeutuessamme huomasimme eräässä puussa suuren pesän jossa oli elämää. Rinteeltä oli helppo kuvata korppipoikueen touhuja emon ollessa ruoanhakureissulla. Tämän pesän touhuista saatiin kuvattua hieno pätkä seuraavaan elokuvaamme. 

Kuoppilasjoen ja Birkejoen risteyskohdassa lounastettuamme lähdimme paluumatkalle. Jokilaakson sijaan nousimme puurajan tuntumaan ja nautimme poikkeuksellisen vaikuttavista näkymistä. Kotkan sulan kaveriksi Helena poimi maasta piekanan sulan.
Viimeinen yö nukuttiin korkealla tunturissa. Teltta pystytettiin puron varteen pieneen tuulensuojaan. Öiset vesi- räntä- ja lumisateet muistuttivat elettävästä alkukesästä. Kuin tilauksesta, sade hiipui aamulla ja saimme patikoida Johkamielliin raikkaassa poutasäässä. Tottikin tuntui muistavan Kuoppilastunturin laskureitin ulkoa, viimeistä kosteikon ylittävää poropolkua myöten. 

Kuoppilasjoki virtaa kanjonissa


Jokilaaksossa


Mukava on lohien kutea näissä olosuhteissa


Lintujen pesimäkausi on parhaimmillaan


Päivällisen aika


Totin väri on tunturiin sopiva


Porot seurasivat meitä uteliaina


Birkejoen ja Kuoppilasjoen yhtymäkohta


Puro oli virrannut lumen ja jään päällä


Korppien koti


Yksi korppiveljeksistä

Harvinaisen paksu koivu

Lähteestä pulppusi vettä


Vaeltaja nauttii


Kotkan ja piekanan sulat


2 kommenttia:

  1. Aah...uskomattoman hieno vaellus, kiitos kun pääsin kuvien ja kertomuksen kautta mukaanne <3 - tuula -

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tuula kommentista. Oli hieno reissu. Tarkistettiin lintukirjasta, niin näyttää siltä että se toinenkin sulka on kotkan sulka.

    VastaaPoista