Reilu kuukausi Utsjoella on takanapäin. Matkalla Lahteen on mukava viettää muutama päivä Lestijärven rannassa. Täällä Keski-Pohjanmaalla öisin on todella hämärää jos vertailukohtana on Pohjois-Lapin yhä valoisat yöt.
Mennyt viikko lohirintamalla oli melkoisen hiljaista. Saaliit olivat Utsjoen kirkonkylän lähistöllä pääosin satunnaisia. Tärppejä oli monien vavoissa, omissakin, mutta veneeseen asti lohia nousi perin harvoin. Yksi kalamies onnistui kuitenkin olemaan joella eräänä alkuviikon yönä juuri kun parvi lohia ilmestyi paikalle. Saldona kolme lohiluokan kalaa ja yksi lohijalka. "Elämäni lohiyö", totesi onnellinen mies aamuauringon loisteessa.
Tuoretta kalaa syötiin kuitenkin meidänkin pöydässä, sillä lähes pomminvarmat harjuspaikat tarjosivat antejaan jälleen kerran.
Tyytyväisinä mutta haikein mielin jätimme muistorikkaat maisemat taaksemme. Aika on kulunut kuin siivillä. Monenmoinen puuhastelu ja ulkoilmassa oleskelu on tehnyt hyvää sekä sielulle että ruumiille. Saima protestoi pakkauspuuhiamme lähtöaamuna sateessa istuen, joelle katsellen. Se ei olisi halunnut lähteä vielä kotiin, olihan sopuleiden päivystämisestä tullut sen uusi lempiharrastus. Ja ne porot... Niinpä saimme autossa puolen tunnin haukut, kunnon paimensukuisen lapinkoiran tapaan.
Onnellinen perhokalastaja
Vieras vaappusalkussa
Tenon lohi - maailman paras sushin raaka-aine?!
Helenan uusi kuksa ja Lestijärven lakkoja, "linttejä"
Porttipahdan kojamo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti