Hiihtoviikkomme Ylläksellä huipentui komeasti. Jo alkuviikosta oli selvää että haluamme kokea kuuluisan Pirunkurun haasteen. Kyseessä on kuru, jota myöten kiivetään kilometrin matkalla 300 metriä ylöspäin Kesänkitunturin huipulle. Nousumme kesti n. 50 minuuttia, pääasiassa haarakäynnillä edeten ja useasti leväten. Jyrkkyys oli pahimmillaan kuin vuorikiipeilyä, alaspäin olisi lähes mahdoton palata. Ylitettyämme puurajan alkoi kurun jyrkkyys helpottaa ja huippu häämötti taianomaisena. Ylhäällä huipulla oli uskomattoman kaunista. Tyynen sään tuoma hiljaisuus mykisti hiihtoseurueemme. Laaja luminen ja puuton laki oli kuin suuri pilvi jonka päällä hiihdimme lumoutuneena.
Iltapäivällä Petu teki vapaalaskun Ylläksen Kellostapulilta Varkaankuruun. Laskun jälkeen Petu testasi laskettelusuksien toimivuutta luisteluhiihdossa latu-uralla päästäkseen takaisin ihmisten ilmoille.
Anu ja Rauno Pirunkurun kupeella
Huippu häämöttää, tuumii Rauno
Ari huipulla
Anssin selkä höyryää nousun jälkeen
Kaksi kaunista
Lapin lumoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti