Puuhaa piisaa

Olipas kerrassaan mukava viettää vuosi vailla tarkkaan aikataulutettuja päiviä ja jatkuvaa kalenterin kanssa elämistä. Vaikka taloudellisesti vuorotteluvapaa aiheuttaa tiettyjä hankaluuksia, oli sapattivuoden pitäminen aivan huippujuttu. Lähes kaikki etukäteen suunnitellut asiat tuli tehtyä vuoden aikana.
Pientä hoppua on pidellyt viime aikoina. Normaalien päivätöiden (usein myös iltaisin) lisäksi hommaa on ollut myös vaappujen parissa.

Kohta on yhdessä norjalaispakissa hollolalais-ruuhkaa. Aikaisemmin toimitettujen lukuisien vaappujen lisäksi lähti kuningaskuntaan reilu lasti järvilohien pyytöjä. Tuotekehittelyäkin on tapahtunut "pakkaamossa", kun uusiin vaappukoteloihin ilmestyivät kalanruoto-logolla varustetut taustat.

Petu suunnitteli vaappukotelon taustan

Järvilohen värisuora

Onnistumisen riemua

Vaappukoululaiset ovat ahkeroineet kolmena iltana ja tulokset puhukoot puolestaan. Viimeisen päivän ohjelmassa oli uintilevyjen kiinnitystä, vaappujen koukutusta ja jännittävänä kohokohtana ensimmäisten omien vaappujen testiuitto. Uinnin säätämisen perusteet jäivät heti mieleen, joten näiden poikien vaaput osaavat varmasti uida tulevaisuudessakin. Jiri ja Santtu osoittautuivat hauskoiksi kaveruksiksi jotka pursusivat intoa ja nikkaroinnin riemua. Poikien taidot kehittyivät kerta kerralta ja omat vaapuntekotarvikkeet menevät tilaukseen ensi tilassa. 

Koukutus vaatii tarkkuutta

Poikien ensimmäiset vaaput. Hämmästyttävää...

Vaapunteko on mukavaa, tuumivat Santtu ja Jiri

Minkä nuorena oppii...

...sen vanhana taitaa. Tänään verstaalla oli vipinää kun kaksi innokasta nuorta miestä aloittivat uransa vaapuntekijöinä. Santtu 12v. ja Jiri 10v. ovat molemmat paitsi innokkaita kalamiehiä, myös käteviä käsistään. Seuraamme blogissa näiden poikien edistymistä Hollolan Uistimen vaappukoulussa.

Vaapunteko on mukavaa puuhaa, tuumivat pojat

Viikolla saimme vieraita Keski-Pohjanmaalta. Sibeliustaloon tutustumisen lisäksi kävimme iltaristeilyllä, joka suuntautui Vääksyn kanavan kautta Päijänteelle. Maittavien ruokien lisäksi nautimme upeasta  auringonlaskusta hienossa säässä.

Auringonlasku Vesijärvellä

Vellamo

Karhuradan avajaisissa

Lestijärven ampumaradalla oli tänään juhlapäivä. Paikallisen metsästysyhdistyksen ja riistanhoitoyhdistyksen yhteistyönä on valmistunut karhurata, jossa metsästäjät voivat harjoitella karhun ampumista. Tällä Suomen ensimmäisellä sähköisellä radalla metsästäjä saa aidon tuntuisen kokemuksen siitä, miltä tuntuu kohdata 10 metrin sekuntivauhdilla kohti syöksyvä metsiemme kuningas. Avajaispäivänä rataan kävi tutustumassa lukuisa joukko lähiseutujen metsämiehiä, jotka kilvan kehuivat lestijärveläisten uutuutta. 

Vakuuttava tienvarsiopaste

Ensin laukaus oikealla olevaan seisovaan ja sitten kohti juoksevaan karhuun

Karhu kiikarissa

Minäkin olin tutustumassa karhun ampumiseen

Vuodet vierivät

Neljännesvuosisata sitten tänä päivänä ruskea Mitsubishi Colt kurvasi Viitasaarella Gertschin Kultasepänliikkeen pihaan ja nuoripari asteli sisään kihlasormusostoksille. Tänään juhlittiin pitkää taivalta asiaankuuluvasti kunnon ruoan ääressä. Tenon lohi tuntui tänään entistäkin makoisammalta. 

Namskis, namskis.

Maanantai-iltana poikkesimme jo tutuksi tulleella kartingradalla isolla kirkolla. Neljän hengen ajotiimi täydentyi vielä parilla varikkoneidolla, jotka jaksoivat kannustaa kuskeja huimiin suorituksiin. Hikinorot virtasivat kuskien selkiä pitkin ja ajat paranivat kierrosten myötä. Ajon jälkeen monitorit kertoivat karua kieltään. Huolimatta vanhempien kuljettajien kovasta yrityksestä, oli Petu taas kerran nopein. Ensi kerralla taidamme haastaa radalle mukaan KJJ-vaapun tiimin...

Petu - ykkönen myös nopeudessa

Kovia lukemia

"Huh, hellettä sanoi jänis pakkasella." Tänään Lahti on ollut virallisesti Suomen lämpimin paikkakunta. Launeen sääasemalla kirjattiin historialliset 35 lämpöastetta, mikä on seitsemäänkymmeneen vuoteen korkein mitattu lämpötila Suomessa. Verstaallakin tarkenee mukavasti. Islantiin ja Tenon varteen veistetyt vaaput vuodattivat muutamia ylimääräisiä hikipisaroita. 

Kovasti ovat lukemat muuttuneet verstaalla viime keväästä, jolloin uittoaltaassa oli jääpeite...

Nämä viime keväänä avatut sivut ovat myös saavuttaneet korkeita lukemia. Hollolan Uistimen sivuilla on käyty tähän päivään mennessä jo yli 10 000 kertaa. Vierailijoita on ollut kaikkiaan 26 eri maasta, viimeisimpinä Etelä-Afrikka ja Australia. Sivuja avatessa emme voineet kuvitellakaan moisia kävijämääriä. Kalastus näyttää olevan kovin suosittua joka puolella maailmaa. 

Tuharintupa saatiin valmiiksi kesän kuluessa viimeistä piirtoa myöten. Huikean talkooporukan pystyttämä aitta sai lopuksi puunsuojaa ja väriä pintaan. Viimeisen silauksen uusi rakennus sai Ilarin tuomasta v.2008 Tenon Lohiviikon voittopokaalista, joka pääsi ansaitsemalleen paikalle Tenon törmälle.

Tuharintupa

"Lapin luonto...

... luo outoa taikaa - se on kaunis ja vertaamaton", sanotaan tutussa Unto Monosen Lapin tangossa. Noihin sanoihin on helppo yhtyä palattuamme pitkähköltä pohjoisen reissulta. 

Kesä sujui pääasiassa rakennustöihin liittyvissä askareissa, mutta kalastamiselle ja muulle rentoutumiselle jäi myös aikaa. Viimeiselle viikolle saimme mieluisia vieraita. Aimo, jo kesäkuussa aitan pystytykseen osallistunut ikinuori tervaskanto (kohta 82v!) palasi Tenon rantaan lohestuksen merkeissä. Mukaansa hän sai vaimonsa Eiran, joka on jo aiemmin menettänyt sydämensä Lapille.

Mieluisat vieraamme Yläkönkäällä

Aimon kanssa joella koettiin mieleenpainuvia hetkiä. Lohi tarttui pyytöihimme jo ensimmäisellä luvalla Kivikoskessa. Harmiksemme lohi kuitenkin karkasi jo ennen kuin pääsimme edes näkemään sitä. Paria päivää myöhemmin lähes samasta paikasta tarttui siimaamme kunnon lohi, jonka pitkähkön väsytyksen kuvasimme jo videollekin. Tämä toistametrinen isomus oli jo hiuskarvan päässä koukkauksesta, kun se pyörähteli muutaman metrin päässä veneestä Aimon väsyttämänä. Kalahaltijat asettuivat kuitenkin lohen puolelle ja niin tämäkin lohi irtosi vaapun koukuista ja pääsi jatkamaan kutureissuansa...

Aimo

Tämä kesä jäi lohenkalastuksen osalta mieleen tärppien ja karkuutusten kesänä. Toki lohta saatiin riittävästi veneeseenkin asti, mutta ainekset huippusaaliisiinkin olivat olemassa. Koskaan aikaisemmin ei osallamme ole ollut näin paljon lohikontakteja kuin tänä kesänä. 

Kesän ottivaaput

Oman mielenkiintonsa kalastukseen antoi Vitoslompoloon asettunut Monttuvahti. Tämä mahtikojamo näyttäytyi meille lukuisia kertoja, milloin pyrstöä heilauttaen ja toisinaan vettä kunnolla pärskäyttäen. Kuulemma se ui vielä vapaana ja viisastuneena kalamiehien kiusaksi...