Syyskelejä?

Lämpöaalto saapui Etelä- ja Keski-Suomen ylle loppuviikosta. Tähän vuodenaikaan lähes hellelukemiin yltävät lämpötilat kertovat karua kieltään meneillään olevasta ilmastonmuutoksesta. Maapallon ilmasto on muuttunut koko sen historian ajan, mutta koskaan muutos ei ole ollut niin nopeaa kuin nyt. Toivottavasti maapallomme suurista asioista päättävät pääsevät yksimielisyyteen lämpenemisen hidastumiseen johtavista toimista. 

Perjantaina pyöräilimme työkaverin kanssa Lahdesta Kouvolaan. Täältä Riihelästä polkien matkan pituudeksi tulee noin 70 kilometriä. Aamupäivällä reissua aloittaessamme oli mukavan viileää, mutta puoliltapäivin kuumaksi muuttunut sää irrotti pyöräilijöistä hikipisaran jos toisenkin. Työpäivän jälkeen paluu Lahteen tapahtui junan kyydissä, mikä oli varmasti ainoa järkevä ratkaisu. Olemme tehneet tästä kerran kaudessa tapahtuvasta työmatkapyöräilystä jo pienen perinteen, joka jatkukoon niin kauan kuin työvuosia ja terveyttä riittää. 

Hyvän sään innoittamina kävimme tänään Sampon kanssa Vesijärvellä. Järvellä oli paljon kulkijoita kalastajista purjeveneisiin ja matkaveneistä melojiin. Vesi oli yhä 18-asteista, mikä on vuodenaikaan nähden korkea lukema. Ahvenparvia emme löytäneet, vain yksittäisiä raitapaitoja siellä täällä. 

Valkoposkihanhet olivat valloittaneet Messilän leirintäalueen uimarannan

Tänään oli mitä mainioin purjehdussää

Ruska nauttii veneessä olemisesta

Verstaalla syntyi tällä viikolla pieniä puutöitä. Haavan ohella kataja on lempipuulajejani. Kataja on tiedetty jo vuosisatoja parhaaksi puulajiksi eri ruokailuvälineisiin. Sitkeä ja kestävä puu on mukava  työstää, eikä vähiten sen miellyttävän tuoksun vuoksi.

Paras paistolasta syntyy katajasta

Naapurimme pihasta kaadettiin viime vuonna komea tuija. Sain pätkän tuota puuta ja veistin naapurillemme muistoksi heidän vanhasta pihapuusta voiveitsen. Katajaan verrattuna tuija on vielä helpompi veistää ja on lähes hajuton. Voiveitsen kahva on tietenkin kalan muotoinen, kuinkas muuten.

Voiveitsi tuijasta

Kesän viimeinen päivä

 Kalenterin mukaan kesän katsotaan päättyväksi tänä päivänä. Luonto näyttää jo valmistautuvan syksyn tuloon. Keltaiset ja ruskeat lehdet puissa kertovat lähestyvästä ruskasta. Lämpötilat ovat pysytelleet korkeina ja tulevalle viikolle on ennustettu jopa kesäisiä kelejä. Kun yöpakkaset alkavat, muuttuvat näkymät luonnossa lähes kertaheitolla. Puut ja pensaat pudottavat lehtensä maahan, mistä ne hajottuaan palaavat luonnon kiertoon. Nerokasta.

Syksy on sienien kulta-aikaa. Tämän väriset hatut on syytä jättää poimimatta.

Aamukaste on tarttunut hämähäkin taidonnäytteeseen, seittiin

Ruskan värejä - kaksinkertaisesti

Tänään kävimme Kimmon kanssa kalassa Vesijärvellä. Lämpimän loppukesän johdosta veden lämpötila oli vielä noin 17 astetta. Heti ensimmäisellä kalapaikalla hauki tai kuha vei minun jigini painon kera. Kuhat olivat nirsolla päällä ja kävivät vain imeksimässä pyytöjämme. Meidätkin jigaamaan opettanut Kimmo sai päivän aikana kolme syötäväksi kelpaavaa ahventa. Kunhan vesi tuosta vielä viilenee, niin...

Sää oli tänään utuisen harmaa

Verstaalla on jatkettu vaappujen maalaamisen parissa. Saa nähdä, saanko vielä joskus maalata vaappuja Tenolle. Tänä kesänä nähtiin vihdoinkin ensimmäiset varovaiset merkit mahdollisesta lohikantojen toipumisesta. 

Tämä Tiuran väri on toiminut hyvin sekä Tenolla että Tonionjoella

Tätä kupariselkäistä väriä ei ole kokeiltu vielä missään

Kameraa ulkoiluttamassa ja vaapun värejä

 Vaappuverstaalla tuli rustattua jälleen jotain kalojen päänmenoksi. Tenon lohivaapuissa käytetyistä väreistä olen tykästynyt erityisesti oliivinvihreään ja kupariin. Nuo värit toistuvat usein omissa parhaissa ottivaapuissa ja joissakin vaapuissa ne ovat yhtäaikaa. Maalasin juuri vaapun joka voisi toimia loppukesän lohenpyynnissä. Etuosa on tumman oliivin värinen ja posket ovat tumman ruskeat. Fluoresoivan punaoranssi peräosa tekee voimakkaan kontrastin vaappuun, jonka selkä on kuparin värinen. Väri ei ehkä ole kauneimmasta päästä, mutta kokeilemisen arvoinen kylläkin.

Kontrastia riitämiin

Tästä kulmasta värit miellyttävät silmää

Kamera on ollut jälleen kaulassa Ruskan kanssa ulkoillessa. Makrokuvien tarkkuus on kyllä erityisen hyvä uudessa kamerassa, kuten kuvista voi huomata. Muutenkin kamera tuntuu oikein laadukkaalta. Harjoittelua, harjoittelua...

Tämän kukan värit ovat kauniit

Lähempää katsottuna lude ja toinen hyönteinen erottuvat selvästi

Tämä lehti on kuoriaisten jäljiltä kuin pitsiä 

Peilikuva Kintterönlammella

Komea sateenkaari Vesijärvellä

Vaihteeksi verstaalla

 Kesälomat ovat takanapäin ja päivätyöt ovat alkaneet. Säät ovat olleet viime päivinä vihdoinkin lähes parhaat mahdolliset. Päivälämpötilat on pysytelleet maltillisissa lukemissa ja yöt ovat viilentyneet, kuin syksyä ennakoiden. Kalavedetkin heräävät vähitellen helteiden aiheuttamasta piinasta. Ahvenen ja kuhan odotetuin sesonki on pian alkamassa. 

Tenolta kuului loppukesästä pitkästä aikaa hyviä uutisia. Kyttyrälohien määrä jäi murto-osaan ennustetusta. Lisäksi tutkija Panu Orell oli todennut, että Tenoon nousseiden lohien määrä on hieman kasvanut viime vuodesta. Omat havainnot tukevat tätä uutista. Lohien pintakäyntejä näkyi selvästi enemmän esimerkiksi pariin viime vuoteen verrattuna. Lopullinen nousulohien määrä selviää, kun Pulmangin kaikuluotaintulokset on käyty läpi ja kyttyrälohet on eroteltu joen omista lohista. Toivotaan että käänne on tapahtunut ja lohikantojen aallonpohja Tenossa on ohitettu.

Verstaallakin on tullut piipahdettua kesätauolla ollutta vaapunveistoa elvyttämässä. Kuha tuntuu olevan lähes kaikkiruokainen, mitä vaapun väreihin tulee. Markulle lähti kaksi mielenkiintoista kuhavaappua, joiden värit on tehty videopätkässä nähdyn vaapun kaltaiseksi. Jonkinlainen muikkuvariaatio on tämäkin väri.

Suomuselkä

Nimikkovaappuja kysytään aika ajoin. Kaima saa nimellään varustetun yllätyslahjan lähiaikoina. Uimataitoakin on tälle vaapulle suotu.

Onneksi näitä lahjakoteloita saa kaupasta

Nimikoitu kalakampe

Uudella kameralla kuvaamista täytyy harjoitella vielä kovasti. Sen ominaisuudet yllättävät kun kuvaaja malttaa keskittyä kuvaamiseen. 

Kukkakärpänen

Tekniikka kehittyy

 Niinhän siinä kävi, että uusi kamera tuli hankittua. Vaihdoimme hyvin palvelleen Canon Powershotin  astetta edistyksellisempään Sony RX10 MarkIV -kameraan. Käytetty, uudenveroinen Sony on askel tarkempiin kuviin ja videoihin, kunhan etsimen takana oleva kuvaaja osaa ottaa hienosta kamerasta kaiken irti. Opiskeltavaa siis riittää. Pientä esimakua on jo kokeiltu kameran ominaisuuksista. 

Kävimme eilen pitkästä aikaa Vesijärvellä. Vesi on 21,5 -asteista, joten suuria saalisodotuksia ei vielä ollut. Lokkien parveilu paljasti melkoisen ajoahventen parven, joka herkutteli kuoreilla. Harmi, että ahvenet olivat pienenlaisia, mutta niitä oli todella paljon. Vaikuttaa siltä, että ahventen määrä Enonselällä on palaamassa aikaisempien vuosien hyvälle tasolle. Pari hyvää fileahventa toki löytyi ajoahvenparvesta pienempien joukosta. 

Uusi kamera tulee olemaan mukana monella reissulla

Lahden Järvipelastajat evästauolla Messilän satamassa

Joku ukko kaloja narraamassa

Tänään Helenalla oli työpäivä Lapinjärvellä. Niinpä minä käytin tilaisuuden hyödykseni ja kävin Ruskan kanssa kävelemässä Ruotsinpyhtäällä Kukuljärven vaellusreitin. Paikka on tuttu parin vuoden takaa, mutta kestää käynnit vaikka useamminkin. Monipuolinen reitti kulkee välillä vanhassa metsässä, rämeellä, järven rannalla ja lukuisilla kallioilla. Haastavin jyrkkä nousu kalliolle oli saanut apuköyden rinnalle portaat, mikä helpottaa nousua ratkaisevasti. Pitävät kengät helpottavat kallioilla kulkemista. Tälle noin yhdeksän kilometrin patikointireitille voi antaa vahvan suosituksen. 

Siisti tulipaikka sijaitsee aivan Kymijoen Ahvenkosken haaran rannalla

Tenojokea kesän ihaillut Ruska ihmettelee Kymijoen veden väriä 

Reitti on merkitty selkeästi

Pitkoksia on reitillä runsaasti

Köyden avulla vai portailla?

Ruskan piirteet ovat nyt entistä tarkemmat

Uuden kameran tarkkuus näkyy hyvin tässä jäkäläkuvassa

Lumpeenkukka Kukuljärvellä

Lestijärven rannalla

Kuivan kesän jälkeen palasimme helteiseltä Utsjoelta helteiselle Keski-Pohjanmaalle. Utsjoelta lähdettyämme saapuivat kauan odotetut sateet pohjoisimpaan Lappiin. Ensimmäiset pisarat ropisivat automme tuulilasiin jo ennen Kevoa. Samana päivänä startanneen Kaldoaivi Ultra Trailin kilpailijat saivat niskaansa melkoiset sadekuurot. Matkalla kohti etelää seurasimme Aurora Holidaysista tutun  Sonjan 168 km:n juoksua. Onnittelut Sonjalle vielä kerran valtavan hienosta suorituksesta. Voi vain kuvitella mitä kaikkea tuollaiseen suoritukseen pystyminen vaatii. Nostamme täällä hattua tällä kertaa erityisen korkealle.

Lestijärvellä lämmintä riitti yötä myöten. Onneksi etelätuulet puhaltelivat suoraan järveltä mökille päin, mikä vilvoitti sekä mökkiä että oloamme merkittävästi. Sukulaisissa käynnin lisäksi vietimme aikaa mökillä pienien puuhien parissa. Katoille en tänä kesänä kiipeillyt, viime kesän putoamisesta viisastuneena...

Lestijärven rannat ovat oivia paikkoja lintujen tarkkailuun. Lintuja on mukava seurata ja ne ovat usein todella kauniita. Niiden värien kirjo on loputon. Ja ne lauluäänet! Kukapa ei tunnistaisi kuikan huutoa tai laulujoutsenen kuuluvaa ääntä. Härkälinnun karheat krääkäisyt on myös helppo tunnistaa. Monet linnuista ovat tottuneet rannan mökkiläisiin ja niinpä ne usein viihtyvät aivan rannan tuntumassa. Lintuja kuvatessa alkoi vaivata pieni kamerakuume. Nykyisellä kalustolla on pärjätty jo vuosia, mutta tekniikka ja kameroiden ominaisuudet kehittyvät kaiken aikaa. Katsotaan mihin tämä kuume johtaa.

Härkälintu poikasineen

Isokoskelo ja poikaskatras

Kun hieman varttuneemmat poikaset äityvät leikkimään, niin siinä vesi pärskyy

Telkkänaaras aamu-unilla

Joutsenpari on tuttu näky tällä rannalla

Toinen parin poikasista ihmettelee kovaa tuulta

Tuuli nosti tämän joutsenen pyrstösulat pystyyn

Rastigaisa lumoaa

 Outi on tuttu näky reppu tai rinkka selässä. Vaellusreitit ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi eri puolilla Lappia ja Kebnekaisen huipullakin Ruotsissa on tämä ketterä vaeltaja nähty. Tänä kesänä Outi on ihaillut Tenoa sen rantapenkalta usean viikon ajan. Lähialueen tuntureilla hän on jo pistääntynyt ja Utsjoen kuntosalin kuukausikorttia on hän käyttänyt koko rahan edestä. Menneellä viikolla Outi päätti toteuttaa unelmansa Rastigaisan huiputtamisesta. 

Outi ja Ruska Tenovuonon rantamaisemissa

Rastigaisa on Finnmarkin korkein tunturi 1066m

Monet lähteet kertoivat yli kilometrisen huipun saavuttamisen vaikeudesta. Kun Helenan kanssa vuosia sitten kävimme Rastigaisalla, oli helle ja juomavettä oli tarjolla niukasti. Huipun hankala kivikko jäi mieleen erityisen vaativana. Hyvä sää on ehdoton edellytys huipulla käymiselle ja viimeisien nousumetrien louhikko vaatii erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta. Kauniissa, lämpimässä sekä tuulisessa säässä Rastigaisa otti Outin suopeasti laelleen ja unelma itäisen Finnmarkin korkeimman huipun valloittamisesta toteutui. 

Paluumatkalla Outia odotti yllätys. Minä kävelin häntä etukäteen ilmoittamatta kuutisen kilometriä vastaan ja yllätys oli täydellinen. Outi huomasi paluumatkalla "jonkun ukon" nojailemassa kiireettömästi reitin varrella suurehkoon kiveen. Lähemmäksi tultuaan hän lopulta tunnisti minut ja niin kävelimme loppumatkan yhdessä. Pidimme vielä yhteisen evästauon kirkasvetisen lammen rannalla ja nautimme raikkaan veden lisäksi poron kuivalihasta sekä suklaasta, joka oli unohtunut Outin eväistä. 

Darjohkan ylitys oli helppoa, koska joen yli oli tehty silta

Ruusujuuri viihtyy hyvin Rastigaisalle johtavan reitin varrella

Voisiko tämä kirkasvetinen lampi olla raudun asuinpaikka?

Poron kuivalihan voimalla jaksaa askeltaa

Keskiviikkona Kylmäkaltionsuvannon rannalle ilmestyi tuttu kalamies. Jari oli tullut läheistensä kanssa mökilleen Osmaan ja kävi hakemassa Tenosta vähän suuhunpantavaa. Suuhunpantavaa tarjoili myös Aurora Holidaysin ravintola, jossa nautimme porukalla maittavat päivälliset. Namskis ja kiitos!

Jari tuntee kalastuksen metkut - kalojen harmiksi