Juhannusviikko alkoi epävakaisena ja tuulisessa säässä kuurosateet vaelsivat yli Kaavan. Lupaavasti kelit selkenivät päivä päivältä kohti juhannusaattoa, jolloin saimme nauttia mitä kauneimmasta kesäpäivästä. Juhannuspäiväiltana epävakaat säät palasivat, harmittavasti kylällä ollutta musiikkitapahtumaa häiriten. Tänään, toisena juhannuspäivänä, aamun tihkusade väistyi auringon tieltä ja olosuhteet olivat taas ykkösluokkaa.
Leni sekä Kari saapuivat tiistaina Kaavaan ja laskimme veneemme yhdessä vesille. Torstaina kävimme "sightseenillä" ja ajoimme ensin Kivikosken lähtöpaikalle. Sateiden ansiosta Tenon vesi on noussut ja laskenut vuoropäivinä, joten vettä riittää vielä vahvaan virtaan. Laskimme alaspäin lohensoututyyliin ottipaikkoja unohtamatta. Samalla ihastelimme maisemia ja itse Tenoa sekä sen kirkasta vettä. Suurin hämmästyksen aihe oli kuitenkin virran voimakkuus, jota on rannalta käsin vaikea hahmottaa. Pieni tappiokin koettiin venereissumme alussa, kun Hannunväylää ylävirtaan ajaessa puuskainen tuuli nappasi lippalakkini Tenon vietäväksi. Käänsin veneen saman tien alavirtaan, ja juuri kun tulimme lakin viereen, imaisi joki sen hetkessä syvemmälle. Liekö joku kojamo tarttunut lippikseen altapäin ja pitää sitä päässään loppukesän ajan jokivaelluksellaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti