Kevät loikkasi menneellä viikolla aimo harppauksen eteenpäin. Päivälämpötilat nousivat useampana päivänä toiselle kymmenelle ja kun öisinkin pysytään nollan tuntumassa, sulavat lumet nyt kovaa vauhtia. Jäät ovat myös tummuneet ja ovat arvaamattomia. Lähiseuduilla on pilkkimiehiä jo pudonnut jäihin, joten ainakin meidän osalta pilkkikausi näillä vesillä loppui nopeasti.
Eilen kävimme Anna-Liisan mökillä pienissä maanmittauspuuhissa. Kävimme nimittäin tarkistamassa mökkiä ympäröivän metsäpalstan rajat, edellisestä kerrasta kun on jo vierähtänyt tovi. Samalla teimme metsässä Ruskalle sille tähän asti vaativimman jäljestysharjoituksen. Helena lähti maastoon puolta tuntia ennen meitä ja piiloutui kunnolla. Kun vein Ruskan lähtöpaikkaan, lähti se uskomattomalla nopeudella seuraamaan lumettomassa maastossa olevia jälkiä. Meille ihmisille jäljet olivat vain paikoin nähtävissä, mutta Ruska seurasi metsässä mutkittelevia jälkiä tarkasti, olihan niissä sille tuttu tuoksu. Puolen kilometrin päästä Ruska löysi Helenan kaatuneen kuusen juurakon takaa ja kohtaaminen oli riemukas. Täytyy sanoa, että Ruskan jäljestystaito yllätti taas kerran. Sillä on harvinaisen tarkka hajuaisti ja se pysyy jäljellä hienosti, vaikka se olisi vanhempikin, kuten tässä harjoituksessa.
Kävimme tänään tutulla koiraporukalla koulussa. Nimittäin Lahen murrella oli synttärit ja saimme niiden kunniaksi käydä tutustumassa Rally-tokoon. Rally-toko on hauskaa tekemistä yhdessä; tärkeintä radalla ja treeneissä on iloinen mieli. Mukana oli aiemmista blogeista tutut Ruskan kaverit Hurri, Hukka ja Halla. Usva piti tänään kotona yllä järjestystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti