Alkutalvesta, ennen lumien tuloa, kotikadullemme ilmestyi rusakko. Edellispäivänä nähty rusakko makasi seuraavana aamuna kadun reunan tuntumassa, eikä reagoinut juuri ohikulkijoihin, ei edes Ruskaan. Poikkeuksellisen rauhallinen pitkäkoipi makasi muutaman tunnin kuluttua kyljellään ja vaikutti selvästi sairaalta. Varikset alkoivat jo hätyytellä rusakkoa ja kävivät nokkimassa sitä vaikka se oli vielä selvästi hengissä.
Helena soitti paikallisille viranomaisille ja sai ohjeet selvästi henkihieverissä olleen rusakon kanssa toimimiseksi. Niinpä minä annoin sille Aimon lanseeraamia "kalikantippoja", joiden avulla sairas rusakko pääsi lopullisesti kivuistaan, henkensä ohella. Rusakko pakattiin huolellisesti ja lähetettiin Ouluun, Ruokaviraston laboratorioon tutkittavaksi.
Tulokset tulivat juuri ennen joulua ja ne lähetettiin myös lähiseutumme tiedoista kiitollisille viranomaisille. Rusakko kärsi suolistokokkidioosista, joka on melko tyypillinen sairaus jäniksillä ja rusakoilla. Kokkidit ovat alkueläinloisia, mitä oli tämän rusakon suolistossa massoittain. Suoliston loisten lisäksi tämän rusakon sydämen kärkeen oli syntynyt paksuuntuma. Tämä sairaus ei tartu muihin eläimiin eikä ihmisiin, mikä oli huojentava uutinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti