Säät ovat kääntyneet syksyiseen suuntaan ja luonto valmistautuu hissukseen lepojakson, talven tuloon. Ulkona kannattaa pitää silmät auki ja nauttia kirkkaista väreistä. Viime viikolla kuulin palokärjen huutoa lähimetsässä. Niinpä pidän nyt kameraa kaulassa Ruskan kanssa kulkiessa...
Hämähäkin taidonnäyte
Kannossa kasvavia sieniä
Ukonsieni
Pihallamme näimme melko harvinaisen ilmestyksen. Syreenikiitäjän toukka tipahti pihalla kasvavasta syreenistämme Ruskan selkään ja ihmettelimme porukalla tätä muhkeaa "matoa". Tästä toukasta kuoriutuu aikanaan suurin Suomessa tavattava perhonen, jonka siipien kärkiväli voi olla jopa 12 senttiä. Väritys on hätkähdyttävä, samoin peräpäässä oleva terävä piikki.
Syreenikiitäjän toukka
Nähtävää on ollut myös taivaalla. Viikko sitten täydellinen kuunpimennys suuntasi monien katseet taivaalle.
Kuu viime viikolla maanantai-iltana
Verstalla on syntynyt jälleen jokunen uusi vaappu. Lempiväreistä alkanutta teemaa jatkaa seuraava vaappu, jossa runko on oliivinvihreä. Kupariselkä otsatummennuksella istuu hyvin oliivin kanssa ja kylkien hiletykset ovat tuttuja muutamasta vanhemmasta ottiväristä. Tässäkin vaappuvärissä voisi olla ainesta.
Uusin kirjoitettu tarina menneestä kesästämme Utsjoella on viimeistelyä vailla. Se julkaistaan ensi viikonloppuna. Sitä odotellessa voi lukea vaikka Suomen Kalakirjaston perustajan, Ari Savikon mainion pohdinnan kalastuksen syvimmästä olemuksesta. Tässä linkki tuohon blogitekstiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti