Jarin ensimmäinen vaapuntekoprojekti on saatu päätökseen. Edellisestä verstaskerrasta ehti kulua jokunen viikko, kiitos työruuhkien. Verstaalla on näiden veistopäivien aikana ollut tunnelmat korkealla. Hymyt ovat olleet herkässä meillä molemmilla. "Tämä on oikeasti kivaa puuhaa." Omin käsin aikaansaadut vaaput ovat ainutlaatuisen arvokkaita. Mitenpä näitä edes rahalla mittaisi?
Vaapun sielunelämä tuli veiston yhteydessä tutuksi monin tavoin. Jo runkolangan asettelussa oli hyvä miettiä pari askelta edemmäksi, siis vaapun uimataito mielessä. Nokkalenkin oikea mitta ja sijainti runkoon nähden on elintärkeä. Uittoaltaan ääressä oli helppo todeta, että nämähän uivat hyvin jo aivan perusasetuksissaan. Nokkalenkin säätämisen jälkeen vaappujen uinneissa oli toivottua herkkyyttä ja hakuakin.
Vaapunteosta on tulossa Jarille uusi harrastus. Työpaikalla, sen roska-astioissa, on puumateriaalia tarjolla loputtomasti. Jarin oma vaappumalli vaikuttaa lupaavalta. Erikokoiset versiot omasta mallista valmistuvat seuraavaksi ja vuodenvaihteen jälkeen nekin pääsevät uittoaltaaseen koeuittoon. Vaapunteko näyttää vieneen miehen kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti