Helena oli alkuviikosta Oulangan kansallispuistossa täydentämässä EcoTraining-ohjaajakoulutustaan. Nuo kolme päivää koulutukseen osallistujat viettivät Koillis-Kairan jylhissä maisemissa, hellekelin säestäminä. Minä olin tuon ajan Keski-Pohjanmaalla sukuloimassa. Ehdimme käydä isän ja Heinon kanssa myös pienellä kalareissulla Perhon Ahvenlammella. Täysin tyynessä säässä siiat herkuttelivat lammen peilityynellä pintakalvolla olleita hyönteisiä. Satumaisen kauniin illan ainoa saalis oli Heinon saama kirjolohi.
Helenan kurssin päätyttyä olimme Katan kanssa vastassa Oulangan luontokeskuksessa. Samalla kävimme ihailemassa kuuluisaa Kiutaköngästä. Kosken pauhu kuului kauas ja oli näkemisen arvoinen. Kosken rannalta on löytynyt merkkejä vanhasta asutuksesta. Mahtava koski on vetänyt puoleensa ihmisiä jo tuhansia vuosia. Toivottavasti joki saa virrata vapaana vielä lukuisien sukupolvien ajan.
Teno virtaa pienessä tulvassa. Viime kesään verrattuna veden korkeus on pari metriä matalammalla, sillä viime kesänä koettiin Tenolla todellinen suurtulva. Tänä kesänä lohet saavat uida vapaasti kutupaikoilleen. Ainoat pyyntitoimet kohdistuvat taimeneen ja harjukseen. Mainittakoon että Suomen puolella myytävä harjuslupa oikeuttaa kalastaa vain kotimaamme rannalta. Norja ei tämänhetkisen tiedon mukaan harjuslupaa myy, joten moni vastarannan hyvä harjuspaikka saa levätä rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti