Näinä viikkoina kannattaa piipahtaa jäällä, jos ahvenfile kiinnostaa. Valon lisääntyessä päivä päivältä kiihtyy ahventen ruokahalu samaa tahtia. Messilän rannassa oli eilen aamulla ruuhkaa. Samalle päivälle sattui useammat pilkkikisat ja kun kisoihin osallistumattomat vavanheiluttajat osuivat samaan aikaan rantaan, olivat parkkipaikat varattuina kuin kesäviikonloppuna konsanaan.
Parhailla paikoilla oli vilskettä
Eilen kävimme tutustumassa lähivesiin pilkkikärpäsen puraisemien Katariinan ja Tonin kanssa. Vesijärven itäpuolen asukkaina he saivat tuntumaa länsipuolen apajiin. Tällä kertaa suunnistimme syvemmille, lähes parinkymmenen metrin vesille Eeron suosituksesta. Kilpapilkkijät tuntuivat tietävän kyseisen kohteen, sillä kairankiertäjiä ilmaantui paikalle parisen kymmentä. Syviin vesiin varautumattomina oli monissa vavoissamme liian lyhyet siimat. Kaiku kertoi kalojen oleilevan pääasiassa pohjan tuntumassa. Kuoreparven ilmaantuessa pohjan tuntumaan, näkyi ahvenia välillä myös parven päällä. Mainittakoon että Vesijärven kuoreparvet ovat valtavan suuria. Paksuimmat kaiulla näkyneet kuoreparvet olivat yli 7m paksuja. On siinä ahvenille ja muille petokaloille syötävää.
Kuore, petokalojen herkku
Kirkas pystypilkki varustettuna Helenan sitomalla pilkkiperholla tuntui toimivan kuoreita jahtaaville ahvenille. Kalat, niin kuoreet kuin ahvenet, tuntuivat olevan alituisessa liikkeessä. Välillä kalat katosivat kokonaan ja hetken kuluttua oli kalaa jään alla todella runsaasti. Tältä paikalta ei pieniä ahvenia tullut kuin muutama ja kolme suurinta raitapaitaa painoivat yli puoli kiloa kukin.
Paluumatkalla kopaisimme pari aiemmin hyväksi havaittua ottipaikkaa, mutta lähes tuloksetta. Ahvenet tuntuivat oleskelevan nyt yllättävän syvällä. Kevään edetessä ne siirtynevät matalampiin vesiin aiempien vuosien tapaan.
Katariina on vaaraksi ahvenille
Toni nostaa raitapaitaa avannosta
Verstaalla on puuhasteltu tasaiseen tahtiin erilaisia tuotoksia. Helenalla on nyt uusi morrivapa, jollaista ei löydy kaupan hyllyltä. Pahkasta tehtynä se on varmasti yksilöllinen. Kahta samanlaista ei voi edes tehdä koska pahkan väri ja kuviot ovat aina erilaisia. Helena on jo testannut uusimman vapansa tosi toimissa. Nouseekohan sillä myös rautuja tänä keväänä?
Vaappuja on valmistunut tasaisesti koko talven. Kaksi elämäni ensimmäistä ruijanpallasvaappua on nähnyt päivänvalon. Kunnon testiuitto ja uinnin säätö täytyy suorittaa järvessä jäiden lähdettyä. Näin suurien vaappujen säätäminen uittoaltaassa on mahdotonta. Kunhan kaikki viisi protovaappua ovat valmistuneet, jäämme odottelemaan saalisuutisia pohjoiselta Norjanmereltä / Jäämereltä.
Lohivaappu näyttää pieneltä näiden rinnalla
Tenon lohille tarjoillaan joka kesä jotain uutta. Ruskea on vanha, hyväksi havaittu ottiväri niin perhoissa kuin vaapuissa. "Kivikoski"-väri on nyt varioitu ruskeaan ja kupariin. Uusi muunnos ei näytä ollenkaan huonolta. Mitähän se lohi noista ajattelee?
Uusvanhaa värimaailmaa lohille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti