Tavallista kosteammat kelit ovat olleet ulkoilijoiden seurana koko viikon. Tänään saimme kalareissulla nähdä yllätykseksemme pilkahduksen sinistä taivasta juuri ennen auringonlaskua. Vesisateet saisivat jo kohta riittää. Maa on jo läpeensä märkää ja pohjavesivarastot täyttyvät kovaa vauhtia, järvistä ja joista puhumattakaan.
Eilinen reissumme oli sateen ja kylmän viiman kyllästämä. Seuranamme ollut Atte ei ollut haastavasta kelistä moksiskaan vaan heitteli jigipyytöänsä ahvenien kiusaksi koko iltapäivän. Helena ei meinannut malttaa pitää evästaukoa ollenkaan vaan söi ja kalasti yhtä aikaa. Mahtiahven nappasi Helenan pyytöön juuri kun leipäpari oli suussa. Ilmankos emme saaneet Atten kanssa heti selvää rouvan "Kala, kala!", huudoista.
Reissun jälkeen Atte sai pikakurssin ahvenien fileoinnista ja kohta olivat reissun toistakymmentä paistikasta siisteinä fileinä seuraavan päivän paistoa odottamassa. Tunnettua on että kalat eivät käpristele pannulla jos malttaa odottaa paistamista yön yli.
Atte väsyttää ahventa
Vesijärven ahven on kaunis kala
Helenan isomusahven
Tänään saimme kalastusseuraksemme Timon, joka lepytti säidenhaltijan näyttämään meille auringonpilkahduksen. Ahvenet olivat eiliseen tapaan varovaisella syönnillä, mutta syöntiparven löydyttyä tärpit tihentyivät hetkessä. Keinosten perheessä syödään huomenna ahvenlounasta.
Tämäkin Timon ahven otti kuorejäljitelmään
Enonsaari syysauringossa
Puuvajassa on tyyliä
Taimenvaaput saivat pari värivinkkiä Savosta. Tässä terveiset paikallisille kalamiehille jotka tuntevat metkut myös Tenon punalihaisille.
Siniselkä/punavatsa
Viininpunainen selkä
Selkävärinä perinteinen violetti
Lehdet veden pinnalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti